31. maaliskuuta 2009

Treenileirillä nihkeä alku

Kaksi treenipäivää on takanapäin ja ei nyt ihan putkeen oo aikataulun suhteen menny. Kun ois ollu tarkoitus treenata päivässä semmoset 6-8 tuntia niin nyt kahden päivän saldo itsellä on 5 tuntia... Ensinnäkin maanantai oli puolikaspäivä Ernon kirurgiajan vuoksi ja tänään oli pakko käydä itse tekemässä neljän tunnin tentti koululla.

No kaikesta huolimatta maanantaina aloitin purkamaan sen työn, joka viimeksi treeneissä tehtiin ja jäi kesken. Ernon tullessa mukaan ruvettiin mittailemaan aluetta, jolle työ kasattaisiin. Itse kisoissahan tulee olemaan ihan valmis puulaatikko, mutta nyt treeneissä pikkasen joudutaan soveltamaan. Sitten vain paikantamaan muuria kohdalleen laserilla ja tekemään pohjatyöt vatupassin kanssa. Olipa niin onnettomasti päässyt käymään, että koululta oli viety lähes kaikki muuriin kuuluvat peruskivet ja vain pelkkiä kansikiviä oli jäljellä. Siispä sovelletaan taas. Samoin puuttuivat käännöspalat, jolla saataisiin sievä kaari tehtyä... eli tarvi laittaa mutkat suoraksi ja hieman oikoa, jotta päästiin jatkamaan työtä eteenpäin. Loppu maanantai-iltapäivä meni käytävän reunakiveyksien asennuksessa. Jotenkin sitä oli itse vielä "jäissä" eikä homma tahtonut oikein sujua. Tarvitsis vaan treenata useammin,... jos vaan ehtis...

Tänään meniki sitten jo inasen paremmin, lukuunottamatta aamuista sählinkiä kun työkaluvarastot oli lyöty lukkoon ja varaston avainta metsästettiin toiselta puolen Lepaata. Siinä sitä vierähti mukavasti puolisen tuntia, joten mikä vielä vois mennä pieleen. Joka tapauksessa kun oli yön yli miettiny sitä reunakiveystä niin sain lisättyä tahtia tekemiseen. Tietty paljon on vielä parannettavaa, mutta eiköhän se tästä. ONNEKSI on ne viitisen kuukautta aikaa. Ja mikä kumma siinä on kun arkkitehti, tässä tapauksessa maisema-arkkitehti, on tehnyt suunnitelman niin piirrustukset on semmosta hieroglyfiä, että kyllä täytys olla argeologi, jotta niitä pystyis tulkkaamaan. Ensinnäkin ois ihan kiva, jos piirros ois mittakaavassa ja kaikki pinnat sekä niiden korot ois selvästi merkitty suunnitelmaan. Ja kaikki kaarevat elementit pitäisi merkitä suunnitelmiin niin, että ei tarvitse itse lähteä arvailemaan, että missä sitä mahdollisesti kaarien keskipisteet sijaitsee. No, pienellä matikkapäällä, suhdeviivaimella ja laskutoimituksilla saatiin noin suurin piirtein keskipisteet kohdilleen. Mutta siihen se aika sitten vierähtikin. Tarvitti nimittäin lähteä suorittamaan johtaminen ja projektinhallinta -kurssin tenttiä loppupäiväksi. Todella hyödyllistä treenejä ajatellen... ja äh sanon minä.

Onneksi huomenna pystyy panostamaan vaan ja ainoastaan treenaamiseen kun ei tarvitse olla kaiken maailman kissanristiäisissä yhtä aikaa :)

29. maaliskuuta 2009

Sinivalkoiset odottelijat










Odotusta... odotusta... odotusta...

Nyt on sitten jo toinen leiri hyvää vauhtia meneillään. Perjantaina 27.3. oli aikainen herätys kun piti suunnata nenä kohti Vaasan taitaja-kisoja ja maajoukkueen julkistamistilaisuutta.

Yhdessä Maikin kanssa hypättiin Tampereelta junaan, jossa liityttiin Ericin ja Joonaksen seuraan. Matka sujui mukavasti kuulumisia vaihtaen ja niitä näitä jutustellen. Seinäjoella vaihdettiin intercitystä taajamajunaan, joka vei meidät pääteasemalle Vaasaan.

Vaasan asemalta saatiin porukkaan mukaan muitakin joukkuelaisia ja joukkuepapin johdolla lähdettiin suunnistamaan bussipysäkille, josta oli non-stop kuljetus Vaasan botniahallille. Lisää siis istumista :D Kolmen tunnin matkustamisen jälkeen oltiin vihdoin perillä, huoh. Osa oli matkustanut sitäkin kauemmin, mutta hyvää harjotusta tää on siihen yhdeksän tunnin lentoa varten, Euroopasta Kanadaan.

Botniahallissa päästiin syömään ja aloittamaan ryhmäytymisleikit. Media osoitti myös kiinnostuksensa meitä kohtaan kun muutama otettiin NRJ:n haastateltavaksi ja valokuviakin tultiin eri tahoilta ottamaan ryhmäytymisestä. Oli varmaan hupaisa näky myöskin koko kisayleisölle kun maajoukkuelaiset leikkivät milloin ameebaa, milloin gorillaa, esittivät sähkövatkainta, napsuttelivat ja läpsyttelivät käsiään laskemalla kolmeen... itsellä kun ei ainakaan pokka pitänyt. Hyvä idea tuo lasiseinäinen seminaaritila ;)

Suurin osa botniahallissa vietetystä ajasta meni odottamiseen. Syötiin, odotettiin, ryhmäydyttiin, odotettiin, jonotettiin harjoituksiin, odotettiin, katseltiin kisa-aluetta, odotettiin, harjoiteltiin julkistamistilaisuutta, odotettiin... arvaatte siis varmaan mikä jäi päällimmäisenä mieleen. Odotus toisaalta palkittiin kun vihdoin marsittiin sinivalkoisena kulkueena lippuja heilutellen yleisön eteen, vau... Oli melkoinen tunnelma kun poistuttiin aplodien saattelemana pois lavalta. Ja Kanadassa tullaan tekemään sama juttu, mutta tunnelma siellä on kuulemma Vaasan tilaisuus potenssiin 2 000 XD

Tilaisuuden jälkeen poistuttiin hotellille majoittumaan, syömään, kuulemaan infoa ja näkemään kuvia Kanadan kisapaikasta. Porukka oli päivän päätteeksi niin nuutunutta, että ei jaksettu enää edes piirileikkejä mennä ja se jos mikä näin jälkeenpäin harmittaa. Eipä siis mennyt kauan kun moni oli jo höyhensaarilla.

Lauantaina jakaannuttiin kolmeen ryhmään ja mentiin ensimmäisen leirin tapaan rastilta toiselle. Ensimmäisella rastilla ryhmäydyttiin jälleen, toisella sovitettiin työjalkineet kisoja varten ja kolmannella käytiin läpi henkistä valmentautumista joukkuepsykologin kanssa. Päivä päättyi kahvitteluun. Matka kotiin pääsi alkamaan taas.

Tässä oli kuitenkin vasta ensimmäinen osa koko leiriä. Ensiviikolla on tarkoitus treenata omassa valmennusyksikössä. Meillä Ernon kanssa olisi hommana se työ, joka tulee olemaan siellä Norjassa kisatehtävänä. Koko viikon mittainen leiri päättyy vasta ensilauantaina kun koko joukkue kokoontuu pk-seudulle. Silloin otetaan mittoja edustusasuja varten ja sovitellaan työpuvut.

Mutta vielä kerran saanen esitellä: Suomen ammattitaitomaajoukkue vuosimallia 2009

5. maaliskuuta 2009

Ska vi resa till Norge?

Javisst ;D

Oispa jo kesä, ankeita nää loskakelit kun rapa roiskuu ja kura lentää... no joo, jos nyt se kevät tulis kuitenkin ensin. Vielä olisi seitsemän viikkoa koulua jäljellä, tai no tarkemmin sanottuna seitsemän piinaavaa viikkoa. Koulutehtäviä ja tenttejä ois pinossajonossa niin, että muille voisi jakaa (löytyiskö vapaaehtosia?). Miten ihmeessä kaikesta selviydyn vain seitsemässä viikossa O.O ärrimurri...

Myös Saksan treenileiri jumittaa. Syytä en tiedä miksi, mutta todennäköisesti ei Saksan maalle päästä astelemaan, ainakaan keväällä milloin ois ollu tarkoitus.

Paistaa se päivä kaikesta huolimatta pikkasen siihen risukasaankin. Lähes 100 % varmuudella
ollaan Ernon ja lajipäälikön/valmentajan kanssa lähdössä rakkaaseen naapurimaahamme Norjaan. Siellä järjestetään 20.-23.4. the “Nordig” Championship in Landscape Gardening -kisat (suom. "Pohjoismaisen" viherrakentamisen mestaruuskisat). Kuinkas ollakaan kisat osuvat juuri viimeiselle kouluviikolle :D hihii

Eli jos oikein osaan laskea niin seitsemän miinus yksi on kuusi. Siispä se seitsemän viikkoa vähenee kuuteen viikkoon koulunpenkillä ja sitten pakataan laukut kohti Norjaa. Siispä, let's do it!