Mitalia ja diblomiakin tärkeämpää...

Melkein pari vuorokautta on oltu kotona ja jetlagia yritetään tässä selättää. Mutta mitä jäi reissusta käteen, muutakin kuin flunssanpoikanen ja väsymys... Ajatusten selvittäminen voisi olla kohdallaan.

Kun joskus viime talvena tuntui siltä että jättäisin tän leikin leikkimättä ja oisin tiennyt mistä olisin jäänyt paitsi, olisin lyönyt itseäni muutamaan otteeseen aika napakasti vaikka esim. lapiolla, "älä ole tyhmä!" Kiitos siis lajipäällikölle ja vanhemmille, jotka hoitivat potkimisen puolestani.

Kisa oli ehkä elämäni pisin ja rankin nelipäivänen. Harrastuksen kautta oon tottunut uurastaan tuon saman ajan verran, mutta lajihan nyt on ihan toinen... Ennen kisoja luulin, että olisin aivan solmussa ja paikat jumijumissa heti ensimmäisen päivän jälkeen, mutta kyllä sitä vaan jostain kummasta sai voimia juosta, lapioida ja kantaa viimeseen senkuntiin saakka. Lie mistä sitten saanut sellaisen driven päälle. Tuntuu kyllä hullulta näin jälkeen päin. Treenithän jäi todella vähäsiksi, joten omasta mielestä me pärjättiin siihen nähden aivan loistavasti saavuttaen se paras sijoitus viherrakennuslajissa koko worldskills-kisojen historiassa, millon Suomen joukkue nyt on niihin osallistunut. Mieletöntä! Ei oltu edes viimeisiä, vaan jätettiin Kiina, Kanada ja Etelä-Afrikka nielemään pölyä - vaikka se patsas kaatui ja vesi loppui suihkulähteestä :D

Mutta oli reissu paljon muutakin kuin vaan kisaan valmistautumista ja sen suorittamista. Nähtiin Rocky Mountainsin kauneus, Kanadan kulttuuria, auringon laskuja, Canada Towerista siintävät maisemat, eläintarhan asukit... Ja kaikki ne arkisemmatkin asiat kuten ruoka, tapakulttuuri kaupoissa ja muualla asioidessa, julkinen liikenne... Vaikka ollaankin melkein samalla leveyspiirillä Calgaryn kanssa, miten voi olla niin erilainen paikka?

Kaiken tän tunnemyrskyn, paineen ja jännityksen alla löytyi myös ihmisistä erilaisia puolia. Ei niitä tietenkään voi nähdä kotimaassa leireillä, mutta nyt kun oltiin kuin yksi isompi perhe toisella puolella maapalloa, tulee niitä väkisinkin esiin. Unohtumattomimmat olivat ne myrskyisimmät hetket kun itketti, nauratti, suututti tai riemastutti. Onneksi löytyi aina joku tai jonkun olkapää kenen kanssa käydä läpi omia tunteita ja ajatuksia.

Melkein ollaan siis päästy Team Finland 2009:n matkan määränpäähän. On vain enää jäljellä palauteleiri lokakuun alussa. Silloin ei varmaankaan tunteita säästellä... Hetkinen, mikä ihmeen matkan päättyminen? Eihän se nyt voi tähän päättyä! Eikä varmasti päädykään. Ainakin toivon näin. Puhetta on ollut jo jälleennäkemisten järjestämisestä, epävirallisista leireistä ja jopa seuraavissa WorldSkills-kisoissa vierailusta. Mutta aika näyttää mitä tulevan pitää.

Kaikesta huolimatta meitä tulee yhdistämään aina sama asia: itsensä ylittäminen, kilpailu oman lajinsa mestaruudesta ja maailman paras joukkuehenki! Oltais rikkaita jos joukkuehenkeä voisi myydä pullossa muille. Pettymykseksi en kuitenkaan myisi sitä mistään hinnasta kenellekään eikä sitä henkeä voita mitalit tai diblomit ♥ :)

Täältä tullaan Suomi!

"Oma maa mansikka, muu maa mustikka." Näin myös tällä kertaa.

Tänään oli sitten viimeinen kokonainen päivä Kanadassa. Vierailtiin Mikan kanssa eläintarhassa ja koko joukkueen voimin illalla lounastaan baseball-stadikalle, josta matka jatkui jalkapallo-otteluun. Voi että sitä tylsyyttä kun kyseessä oli amerikkaleinen jalis eikä säännöistä ollut aavistustakaan. Meni ottelu vaan hytistessä kylmässä tuulessa ja haukotellessa.

Pakko sanoa, että tää Kanada-reissu on antanu todella paljon: lisännyt ammattitaitoa, uusia ystäviä ja opettanut elämään. En tahtois tän loppuvan tähän, varsinkaan että porukka taas hajaantuu ympäriämpäri Suomea. Tää porukka on ollut kuin pieni perhe tän valmentautumis- ja kisa-ajan niin väkisinkin rupee surettaan.

Kaikille joukkuelaisille nääääiiin iso kiitos kaikesta! Ollaan luoto mahtava joukkuehenki, nähty kaikkee uutta ja jännää, itketty ja naurettu yhdessä. En vaihtais teistä ketään mihinkään muuhun <3 Toivottavasti nähdään taas pian kun ollaan hetki hengähdetty reissusta.

Huomenna odottaa siis vielä kerran tyypillinen amerikkalainen aamiainen, reilu 11 tuntia lentämistä ja puutuneet istumalihakset. Niistä kun selviydytään ollaan taas Suomessa, maailman parhaassa maassa!

Kisat ohi ja sijoitukset jaettu omistajilleen

Sijoitukset on julkistettu. Kirjoitettiin viherrakennuslajin historiaa uudelleen saavuttamalla 12. sija 15 joukkueesta. Paras sijoitus siis ikinä tähän mennessä. Ei siis tullu kultaa, hopeeta, pronssia tai saatika sitä diblomisuoritusta.

Fiilikset on vähän sekavat. Oma tavoite täyttyi mutta silti jäi hieman harmittamaan tuo ettei edes diblomisijaa saatu. Tottakai olen iloinen kaikkien joukkueen mitalistien ja diblomistien puolesta. Pahalta silti tuntuu. Jotenkin nälkä vaan kasvaa syödessä...

Tänään on voittajien juhlailta ja mie käyn nukkumaan. Huomenna on päivä uus.

ONNEA VIELÄ KAIKILLE MEIDÄN SANKAREILLE!

Kisapäivä nro. 4 ja the end

Vihdoinkin on kisat ohi ja 22 tuntia ankaraa puurtamista.

Otettiin semmonen superspurtti tänään, ettei oo toista nähty. Saatiin työ valmiiksi! 4 tunnissa ehdittiin istuttaa puut, pensaat ja perennat, hakata askellaatat ja lyödä ne paikoilleen, istuttaa nurmikko, koota inukshuk-patsas, maisemoida vesiallas ja vielä hifistelläkin viimeset 30 minuuttia. Mutta yhtään laiskotteluhetkeä ei tullut, vaan juoksuaskelilla mentiiin.

Epäonnea kuitenkin oli mukana kun n. 15-20 minuuttia kisan loppumisen jälkeen meidän inukshuk-patsas kaatui jostain käsittämättömästä syystä. Epäilen liian märkää maata. Samoihin aikoihin loppui myös kivien pulputus. Todennäkösesti joko pumppu on tukossa tai sitten vesiloppui altaasta.

Mutta silti on voittajafiilis! Hollantilaisekspertiltäkin tuli kehuja, että ollaan kuulemma paras Suomen joukkue tähän mennessä. Vielä kun saavuttaisi sen diplomisuorituksen niin tää tyttö hyppii onnesta :)

Kisapäivä 3/4: Kiire kiire, hidas hidas

Tää päivä tais olla kyllä semmonen missä aika pitkälti ratkottiin missä järjestyksessä päästään maaliin. Sen verta rupee joukkueiden erot työprosesseissa jo jakaantuun.

Tää päivä meni vesiaiheen ja puusillan sekä -portaiden väkerrykseen. Erno otti vesiaiheen hommaks ja mie rupesin pilkkoon puita. On se taas niin vaikeeta matikkapäälle kun ei osaa 67,5 asteen kulmaa ottaa pöytäsahaan :P voihan viili. Ja varmasti tuo töppäily maksoi meille kalliita minuutteja. Mutta pakko oli painaa vaikka varma en ollut oikeestaan mistään. Koko ajan jyskytti takaraivossa semmonen epävarmuus. Puutavaraa kun ei ollu kauheesti hukattavana.

No, kisapäivä tuli, oli ja meni. Puutyöt ei valmistunut parin ruuvin puuttumisen takia :P Vesiaihekin on vielä maisemointia ja vettä vailla, askellaatat pitäs naputella, kasvit istuttaa, patsas pystyttää... ja aikaa on vaan se 4 tuntia, hjälppa mig!!!

Mutta nyt pistetään kiville ja kasveille sellasta kyytiä huomenna että alta pois.

2. kisapäivä: Tulipa taas töpättyä

Noniih, se on sitten niin kun kisan puolväli.

Muuri oli päivän missiona ja valmistahan siitä tuli. Tietty tahtia sai pitää kovana. Ja huomasihan sen kuka joukkueista oli ennenkin tuota muurikiveä latonut: britit, hollantilaiset ja kanadalaiset pykäsivät muurin tuosta noin vaan, kattomatta ladontakuvioo ollenkaan. Meillä taas meni siihen että joka ikinen kivi piti tarkastaa ensin että miten päin ja mihin kohtaan se tulee. Hankaluutena oli myös yhdistää määrätyt kulmamuodostelma siihen ladonta kuvioon. Meni siis pieneksi kivien sahailuiksi.

Mutta muuri valmistui ajallaan :) vaikka harmittavan lapsellinen mittavirhe tuli yhteen osaan, joten ainakaan täysiä pisteitä ei tulla saamaan...

Kaksi päivää enää ja paljon on vielä tekemistä. Voi olla että aika tahtoo loppuu kesken :( Mutta vielä tässä tapellaan, viimesiä ei olla!!!

Kisapäivä nro. 1

Huh hengissä ollaan toistaiseksi :)

Fiilikset oli aluksi aikas ahdistavat ja jännittyneet kummallakin meistä, mutta kun alotusvihellys soi ja pääsi lapioimaan niin kyllä se jänskä siitä hävisi.

Muutoksia työhön on tullut pikkasen:
a) Muuriin tulee ensin aloituskerros ja sitten vasta ne kuusi palapelikerrosta. Myös muurin päädyt on tehty tukevimmiksi, joten kuvio täytyy soveltaa siihen kiinni mahdollisimman nopeasti leikkaamalla kiviä

b) Kivipation isommassa ympyrässä kaato 3%, pieni ympyrä vaaterissa

c) Puurakenteessa tolppajalka on vaihtanut paikkaa

d) Aquabloxeja laitetaan minimissään 5, maximissaan 9. Saa siis itse valita

e) Ladontaohjeet suunnitelman patiossa ei pätenyt
Siinä nuo mieleen jääneet suurimmat muutokset.

Kisa tehtävää ei tehdäkkään laatikkoon vaan meille kaikille on lätkätyt murskepatjat, n. 7x7m (on vähän vajaat nuo mitat).

Päivän tehtävä oli saada kivipatio valmiiksi. Erno siis aloitti sen tekemisen ja mä keskityin muurin pohjiin. Puolessa välissä päivää huomattiin tosiaan ettei se pation ladonta pätenytkään joten siihen hukattiin tunti sen korjaamiseen. Siirryin auttamaan Ernoa paria tuntia ennen kisan päättymistä ja lopputuloksena oli valmis patio :) Pistettiin ne muoviset reunatuet paikalleen 3 minuuttia ennen kisapäivän loppumista :D sai siinä aikas äkäseen ja juoksuaskelin kiinnityksen tehdä. Mutta valmista tuli. Pikkasen nuo korot heitti ja vähän niitä siinä ennen niitä tukinauhoja korjailtiin mittauksia varten. Tarkoitus on kuitenkin tasata ne ennen kisojen päättymistä niin on yleisilme parempi.

Muurin pohjat saatiin lähes valmiiksi, asennushiekka täytyy vielä tasata. Alussa meinasi mennä muuri väärään korkoon mutta saatiin asia korjattua ankaralla lapiotyöllä. Huomisen päivän tehtävä on saada muuri valmiiksi ja aikaa on 7 tuntia. Toivottavasti se onnistuu siinä ajassa ja siinä sivussa olisi vielä hyvä jos saataisiin vesiaihetta alotteille. Mutta katsotaan mihin aika riittää.

Kisapaikan teltassa on melko lämmintä ja meillä on velvotteena pitää turvalaseja päässä koko ajan kisa-alueelle kulkiessa. Se on se 5 minuuttia ja laseista ei näe mitään läpi. Tarkat on siis turvamääräykset.

Osa muista joukkueista teki pahempia virheitä kuin me, esim. Kanada ja Kiina. Taas hollantilaisilla, norjalaisilla ja ranskalaisilla menee ihan hyvin. Ei olla kuitenkaan pahasti jäljessä heistä. Ruotsi on aika samassa tilanteessa kuten mekin, ehkä me inasen edellä mutta eihän se vielä ratkaise mitään.

Siis huomenissa innolla pistämään muille hanttiin ;D

P.S. Unohtu tuossa jo aikasemmin mainita että meidän tempauksista täällä maapallon toispuolella löytyy kuvia täältä

MAHTAVIN PÄIVÄ IKUNA!!!

Niin kun jo otsikkoki kertoo, ei tätä päivää voi sanoin kuvailla. Pitäisi olla itse paikan päällä kuulemassa ja näkemässä. Mutta hieman voisin valottaa mitä päivän aikana on tapahtunu...

Aamusella lähdettiin yhdessä Maikin, Lindan, Mikan, Helin, Alexanderin ja Matin kanssa Calgaryn keskustaan hieman katselemaan paikkoja ja kierteleen kauppoja. Paikanpäällä saatiin ekstemporee ajatus lähteä Calgary Toweriin tutkailemaan maisemia. Ja kyllä kannatti! Torni muistuttaa erehdyttävästi Näsinneulaa, mutta oli hieman korkeampi. Tornissa on näsinneulasta poiketen uloke jossa on lasilattia. Oli aikas vinkeetä seisoo ns. tyhjän päällä :)

Keskusta reissun jälkeen alkoi varsinainen ohjelma. Vierailtiin puolen joukkueen kanssa paikallisessa Nickle JR. High Schoolissa (toiset puolet kävivät muussa koulussa). Oppilaat olivat meitä vastassa hihkuen ja heilutellen Kanadan ja Suomen lippuja. Nyt tiedän miltä elokuvatähdistä tuntuu, VAU! Meidät vietiin juhlasaliin, jossa pidettiin puheita. Puhujissa oli mm. Suomen opetusministeri Henna virkkunen. Myös me pääsimme äänen kun meidän piti esitellä itsemme, keitä olemme ja mikä on meidän kilpailulajimme. Uskomattomit nuo lapset, olivat aivan innoissa ja kyselivät ihan hirmuisesti. Harmi, että aika kävi vähiin ja osa halukkaista eivät päässeet esittämään kysymyksiä. Saimme koululta lahjaksi suloiset työessut, joihin oli taskuihin piilotettu pieni maalaus, pinssi, kirjanmerkki, kynä ja avaimenperä. Me taas puolestamme lahjoitimme koululle Finland -kirjan, Muumi -kirjan sekä Muumipeikko- ja Muumimammapehmolelut.

Illalla oli viimeisenä aikatauluohjelmana avajaiset ja se oli aivan käsittämätön spektaakkeli. Vaikka pistäisin tähän kaikki upeaa ja mahtavaa kuvaavat adjektiivit, ei se riittäisi kuvaamaan sitä tunnelmaa mitä päästiin kokemaan. Ensin esiinmarssi lavalle suuren yleisön hurrauksien saattelemalla Suomenlippuja heilutelle, sitten odotettiin joukkueesittelyjen loppumista, kuunneltiin muutama puhe ja nautittiin huikaisevista tanssi-, laulu-, moottoripyörätemppuilu- ja akrobatiaesityksistä. Ja unohtamatta kaikkia tehosteita: valoja, tulta, ilotulituksia ja kylmiä väreitä luovaa musiikkia. Yhdellä sanalla siis: USKOMATTOMANMAHTAVANUPEANFANTASTISTA!

Pää on siis niin tunteista sekaisin, tekisi mieli vaan muistella kaikkea nähtyä, mutta samalla rupee huomenna alkavat kisat mietityttään. Oonko aamulla ihan kipsissä, miten muu olo on ja miten se kisa ittessänsä lähtee sujumaan? Vain huominen tuo vastaukset tullessaan, hyvää yötä Calgary ja huomenta Suomi!

Lahjoja, laittomuuksia ja turvasääntöjä

Maanantai 31.8.
Ensimmäistä kertaa puettiin kisavermeet päälle kun suunnattiin aamupalailemaan ruokalaan. Päivä lähti suhteellisen hiljaisissa merkeissä liikkeelle kun kukin aamupalaa mutustellessa mietti mitä päivän kuluessa tapahtuisi. Hiljaisuus jatkui junasta aina kisapaikalle saakka... mutta siihen se sitten loppuikin :D

Päivän mittaan käytiin turvasäännöt, turvasääntöjen turvasäännöt ja turvasääntöjen turvasääntöjen turvasäännöt... jne. läpi. Joo, onhan se hyvä että meidän turvallisuudesta on huolehdittu parhaalla mahdollisella tavalla, kotiväki voi siis myös hieman huokaista välillä ;)

Aamupäivä siis meni kertaillessa nuo säännöt ja levitellessä työkalut siistiin järjestykseen. Takavarikkoon meni akkuporakone, jatkoroikka ja laserin laturijohto. Niitä kun ei voi käyttää täällä Kanadan sähköverkossa. Vähän siinä ihmeteltiin ja katseltiin millaisia välineitä muilla on. Erityisesti Japanin joukkueen turvakengät jäivät mieleen: ne kun muistuttivat erehdyttävästi Turtles-ninjakilpikonnan jalkoja.

Sitten syömään ja sieltä suoraan perehdytykseen. Käytiin jokaikinen kone ja vimpain lävitse. Myös niiden toiminta demonstroitiin. Viimeisen tunnin saimme käyttää laitteiden ja materiaalien työstön kokeiluun.

Vapaa-aika sujuin illalla mukavasti tuliaiset hankkien ja kanadalaisia laittomuuksia suorittaen. Tulipahan opittua se, että Kanadassa ei saa valokuvata ostoskeskuksessa.

Kuulumisiin...

Second day in Calgary: Rocky Muontains rocks!

Sunnuntai 30.8.
Tää päivä oli toimintaa täynnä, aamuherätys oli siinä kahdeksan pintaan ja siitä sitten aamupalalle. Saatiinpa maistaa oikein kunnon "amerikkalainen" aamiainen vaikka Kanadassa ollaan. Pekonia, munakokkelia, makkaroita, pannukakkua, vohvelia, keksejä... jne. Kaikkea mitä toivoa saattaa, mutta kieltämättä rupes vähän tökkimään kaikki ylimakeus ja -suolaisuus, huih.

Sitten nenät kohti kisapaikkaa kun paikallisella junametro/metrojuna kuljetti meidät Stampede Parkiin. Päästiin kuulemaan kisatehtävään tulleet 30% muutokset ja näkemään mitä kisateltta A näytti sisältäpäin. Hiekkalaatikoita ei ollu vaan kaikille oli hyvin lätkätyt murskepedit tehty vieri viereen. Me saatiin kilpailija naapureiksi Ranskan ja naapurimaamme Ruotsin. Huomenna ois sitten tarkotus perehtyä kisoissa käytettäviin työkoneisiin ja laitteisiin.


Matka kisapaikalta jatkui kalliovuorille ja se oli kyllä huisi kokemus. Ensin kondolihissillä vuoren huipulle ja siellä sitten patikoitiin pieni reitti toiselle nyppylälle. Kuvassa meidän tiimiläisiä ja takana Rocky Mountains, kuvaajana tiimiläinen Mika. Upeat maisemat vai mitä. Oisin halunnu jäädä sinne vaikka kuinka pitkäks aikaa ihaileen pilvetöntä sinistä taivasta, mahtavia vuorijonoja, turkoosia jokea ja maaoravien leikkiä :)

Mutta sit palattiin alas ja lähdettiin pyörimään hetkeks aikaa vuoren kupeessa olevaan kylään. Matkamuistomyymälöitä tuli koluttua montakin, mutta aina on yhtä vaikeeta löytää kotiväelle mieleisiä tuliaisia. No on tässä vielä aikaa.

Loppupäivästä lähdettiin pienimutosiin avajaisiin koko kisaporukka. Syömään kanadalaista ruokaa, kuuntelemaan countrymusiikkia ja tutustumaan muihin kilpailijoihin. Me suomalaiset oltiin aikamoinen nähtävyys hetken aikaa kun todella moni tuli pyytämään meitä samaan kuvaan kanssaan. Kivaa oli vaikka tekemistä muuten paikanpäällä ei ollut :)

Rankka päivä ja sen todisti monet pilkkivät päät bussissa kun ajeltiin takaisin majapaikalle. Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet.

P.S. Anteeksi kökköteksti, mutta tähän aikaan alkaa jo aivotoiminta käymään untenmaille...

Jiiiihaa, we are, we are, here in Calgary!!!

Lauantai 29.8.
Reilun 10 tunnin lento saatiin istuttua ja täällä ollaan, Kanadan Calgaryssä. Lento meni yllättävän nopeasti siihen nähden mitä odotin. Paikat oli kyllä kieltämättä hieman jumissa monen tunnin istuskelun jälkeen.

Perillä Calgaryn lentokentällä meitä oli vastassa paikalliset kisajärjestäjät lahjoittamassa meille kaupungin tunnuksen, valkoisen cowboy-hatun. Tällainen hattu annetaan kuulemma vain arvokkaille vieraille ja se on aikas hieno kunniaosoitus :)

Matka jatkui lentokentältä kampusalueelle majoittumaan. Täällä sitä nyt majaillaan, ruotsalaisten kanssa samassa rakennuksessa ja osa vieläpä samassa kerroksessa ;) Majoitus on neljän hengen soluasunnoissa isossa kerrostalossa. Jokaisella siis oma huone. Keittiöt ja suihkutilat ovat asunnon yhteiset. Mutta mikäs tässä, sopu sijaa antaa.

Muuta tän päivän ohjelmassa ei juuri sitten ollutkaan. Porukka on aikas voipunutta kun parhaimmillaan on 43 tuntia valvomista takana. Nooh, tästä nyt kunnon yöunet ja aamulla pomppastaan pystyyn virkeenä valmiina uuteen seikkailuun.

Huomenissa ois ohjelmassa tutustuminen Stampede parkiin eli tulevaan kisa-alueeseen ja vierailu kalliovuorten kupeessa yhdessä muiden maiden joukkueiden kanssa grillaillen, kylpemällä kuumissa lähteissä ja tutustuessa toisiimme. Vuorilla vietetään myös ns. avajaisjuhlat, tosin viralliset pukukoodiavaijaiset ovat sitten erikseen ensviikolla.

Mutta tällä erää päätän raportoinnin tähän, sillä huominen on jo uusi tarina :)

Tuttu TV:stä

Huijuijui! Matka lähestyyy...

Perjantaina sitä pitäis olla matkalla Helsinki-Vantaalle. Sitä ennen tarttis pakkailla kaikki tosi tärkeet, tärkeet ja vähemmän tärkeet tavarat matkalaukkuihin. Pitäis ottaa mukaan pipot, tumput, villasukat, jos on kylmää. Pitäis ottaa mukaan toppeja, t-paitoja, uimapuku, shortsit, jos on tosi lämmintä. Eli ei mitään tietoa onko odotettavissa arktiset vai trooppiset olosuhteet :) kaikkeen on varauduttava.

Tässä matkaa odotellessa ja kaiken matkavalmistelujen ohessa on päästy antamaan paikalliseen Sydän-Hämeen Lehteenkin haastattelua. Tänään myös tuli mailia tuolta Kanadan suunnalta, että WorldSkills TV haluaisi tehdä musta haastattelun 5.9. kun kisat on saatu päätökseen. "Jipii!...O-ou..." oli mun ensimmäiset ajatukset. Vähän sellainen ristiriitainen tunne. Oon ilonen, että pääsen tämmöiseen mukaan, mutta toisaalta taas vähän jännittyneet fiilikset koputtelee niskassa. Sitä kun ei tiedä millaisella mielellä sitä on kisan jälkeen (itkeekö vaiko nauraako). Ja sitten se, että haastattelu tehdään IN ENGLISH! Auts :D No, täytyy vaan vähän kelailla mielessään sanastoa niin eiköhän se siitä.

Otan siis lujan otteen härän sarvista ja annan mennä. Ja ennen kaikkea - PIDÄN HAUSKAA!!!

Puku miehestä miehen ja naisesta naisen tekee

Neljäs ja se viimeinen leiri ennen Kanadaa vietettiin Espoossa 13.-15.8. Leirin tarkoituksena oli käydä opetusministeri Henna Virkkusen vieraana Säätytalolla ja jakaa ruusuja Helsingin ydinkeskustassa ohikulkijoille.

Että sitä riemua kun hyppäsin taas junaan keskiviikkona. Ei sitä oikein tajuakaan kuinka paljon tästä maajoukkue-jutusta ylipäänsä on jo saanut, vaikkei kisojakaan ole vielä käyty. Aina vaan odottaa innolla joukkuekavereiden jälleen näkemistä, niitä (välillä inasen puuduttaviakin) info- ja valmennusluentoja, ryhmäytymisleikkejä ja sitä väsymyksestä johtuvaa naurun hekotusta iltaisin kun leikitään ja pelaillaan porukassa :D

Mutta takaisin kukkaruukkuun. Keskiviikkona otettiin hieman varaslähtöä leirille kun kokoonnuttiin Lindan luokse Espoon Otaniemeen viettämään iltaa pienessä porukassa. Torstaiaamuna sitten itse leirille. Infoa ja pohdiskelua tulevista kisoista käytiin läpi ja sitten vapaata illan viettoa. Onneksi otin sen biitsipallon mukaan ;)

Perjantaina oli jännitystä ilmassa. Ensimmäisen kerran koko joukkue laittoi edustuspuvut päälleen. Kyllä siinä tuli sellainen yhteenkuuluvuuden tunne. Pakko myöntää, että komeaa porukkaa ;) Bussilla lähdettiin Helsingin säätytalolle. Siellä jouduttiin odottamaan vajaan tunnin verran itse tilaisuuden alkua. Lämpötila kohosi hellelukemiin talossa, huh. Viimein kun lähdettiin joukkuejohtajien perässä nousemaan portaita ylös, vatsanpohjaa alkoi kutittaa. Puheiden ja muutaman kilpailijan haastattelun jälkeen päästiin joukkuekuvaan sekä nauttimaan pientä syötävää.

Tilaisuus päättyi ja porukalla siirryttiin säätytalon edustalle ja esitettiin joukkueen kannustushuuto muutamaan otteeseen. Toivottavasti ainakin puolihelsinkiä sen kuuli, että kyllä meistä puhkuu voitontahtoa ja sitä ääntä!

Sitten ruusujen kimppuun. Lähdettiin pienissä ryhmissä jakamaan ruusuja pohjoisesplanadille ja sen lähistölle. Tumman- ja vaaleanpunaisita, keltaisia ja persikan värisiä ruusuja alkoi näkyä useamman kuin yhden vastaantulijan käsissä. Oli ihanaa nähdä ihmisten ilahtuvan ja toivottavan hyvää kisamatkaa meille :) Kiitos helsinkiläiset ja muut helsingissä vierailleet!

Miksi aika menee liian nopsaan... Kohta oltiin jo takaisin leiripaikassa, syöty, luennoitu, pelailtu palloa... miksimiksi?! Launtaina saatiin sikainfluenssasta suojautumiseen vinkkejä ja pian jo kutsutuja vanhempia, sisaruksia ja elämänkumppaneita alkoi saapua paikalle tutustumaan toimintaan.

Ja hujauksessa kaikki oli ohi. Joukkuekavereille sanottiin heipat ja annettiin halit: Nähdään lentokentällä parin viikon päästä!

Ei se kesä menny ihan niin kun piti..

Kesä on töiden puolesta ohi ja täysi keskittyminen lähestyviin kisoihin voi alkaa. Mulla oli tavoitteena, että saisin kesätöiden ohessa hyvää harjoitusta Calgaryyn, mutta joo-o... ei se menny ihan niin kun piti. Se vaan on niin jännä juttu, että naiset tuppaa aina saamaan työkoneiden arvonnassa sen kuokan ja ämpärin. Eli toisin sanoen oon ollu kitkemässä puolet kesästä milloin yksityisellä pihalla ja milloin ideaparkin liikennealueilla. Toinen puolikas menin suurilta osin nurmikon teossa ja kuorikkeen levityksessä. Tyhjää parempi on se, että sain tehdä viherrakennustöitä yhteensä n. viikon verran, jippii...

Mutta nyt ei auta masentua tuosta. Huomenna jatketaan taas parin kuukauden treenitauon jälkeen harjoittelua. Harmi kun ei päästä koko kisatehtävää viemään läpi (aika- ja materiaalipula), vain osia siitä. Tänään kävin kohottamassa kuntoa pyörälenkillä ja tutkinut, pohtinut ja yrittänyt suomentaa kisatehtävää.

***

Mutta on kesän mittaan kivojakin asioita tapahtunu :) Kuten meidän maajoukkueleirit, niin ne viralliset kuin epävirallisetkin.

Tuossa heinä-elokuun vaihteessa kokoonnuttiin vajaan 20 kilpailijan voimin Kuopion Rauhalahteen viettämään hauskoja hetkiä paintballin, grillailun, uintisaunomisen ja beachvolleyn parissa. Oli kyllä unohtumaton reissu! Ei edes pilvinen sää saanut porukan hymyä laantuun. Kiitos siis kaikille mukana olleille ja eritoten koko tapaamisen järjestäjälle/organisoijalle Pasille :)

***

Luvassa tällä viikolla on treenauksen lisäksi neljäs ja viimeinen virallinen maajoukkueleiri pääkaupunkiseudulla. Ohjelmassa on mm. opetusministerin vastaanotto ja ruusutempaus. Älkää siis ihmetelkö jos joku kohteliaasti tulee tarjoamaan ruusua ilmaiseksi jossain päin Helsinkiä :) Siellä nähdään!

Se niistä treeneistä... voih

Kolmas treenileiri pitäis olla ensiviikolla, mutta kuinkas ollakaan tuli taas mutkia matkaan. Tää kevät ja alkukesä ainakin juhannukseen saakka kun on meille viherrakentajille se sesonkiaika. Työt ei todellakaan tekemällä lopu. Joten nyt on sitten treenausviikko siirretty näillä näkymin juhannuksen jälkeiselle viikolle. Todella kiva mennä viikonlopun maajoukkueleirille missä pitäisi kertoilla viikon treeneistä :P eipä oo paljon kertomista...

Pikkusen pistää kyllä huolestuttamaan, että miten tässä mahtaa käydä. Ensimmäinen versio tulevasta kisatehtävästä saatiin viimeviikolla eikä se kovin iisiltä näytä. Paljon tarvis treeniä ja nyt ei hyvältä näytä sen suhteen. Pahaa pelkään, että treenejä vaan siirretään ja siirretään kun kukaan ei ehdi valmentamaan jne. Äh, kai mä vaan panikoin turhaan. Mutta tosiahan se on, että treenien määrä vaikuttaa siihen miten kisoissa menestyy... Ja varsinkin kun en ole itse ainakaan vielä mikään kaikenoppinut hiekkalaatikolla leikkijä niin ei voi kun toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Kivipöllyä, puutarhoja ja saksankieltä

Terveisiä Saksasta, Heidelbergistä! :)

Reissu on nyt takanapäin. Viikon aikana nakuteltiin kiviä, tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin sekä vierailtiin upeassa puistossa, linnassa ja puutarhassa. Seuraavassa päiväkirjaa kuluneelta kivipöllyn, saksankielen ja puistojen täyteiseltä viikolta…

Sunnuntai 3.5.

Onko pakko lähtee taas matkaan. Jotenkin kun on niin vähän aikaa vielä Norjan kisoista, tuntuu että just nyt ei oikein huvittaisi lähteä. No, täytyy vain ajatella että tästä on enemmänkin kuin hyötyä treenaamiseen.

Ryanairilla siis lennettiin Frankfurtiin Haanin kentälle, jossa hyvin ystävällinen Mr. Löhnmann oli vaimonsa kanssa meitä vastassa. Yksissä tuumin hypättiin heidän mukaansa ja noin tunnin ajomatka Heidelbergiin alkoi. Yllätyin hirmusesti siitä että miten kaunis maa Saksa on, koskaan aikaisemmin kun en ole käynyt täällä. Lehtometsät ovat täydessä lehdessä ja siellä täällä on mitä upeampia pensaita kukassa :) Perille kun päästiin, meidät majoitettiin viheralan oppilaitoksen asuntolaan ja illan päätteeksi ennen nukkumatin tapaamista, kävimme syömässä kreikkalaista ruokaa läheisessä ravintolassa.

Maanantai 4.5.

*Haukotus* huomenta. Tästä se lähtee: pehmeiden kivien työstöharjoittelu. Opettajanamme on saksalainen 80-vuotias herrasmies Gerhard Hahn, joka todella osaa asiansa ja jolla on valtava taitotieto. Tänään harjoiteltiin pehmeän hiekkakiven työstämistä muurikiveksi. Pakko sanoa, että ei se kivi pehmeydestään huolimatta ole aivan kevyttä työstää. Hartiat ja käsivarret ovat lujilla, mutta sisulla mennään :D Kieliongelmia on jonkin verran kun opettajamme ei puhu englantia ja me emme puhu saksaa, mutta onneksi sanakirja ja elekieli auttaa aikas hyvin. Itselle hankaluuksia kielen lisäksi tuotti työssä kivien kanttien lyöminen suoriksi, mutta sitä on tässä vielä viikolla aikaa harjoitella lisää.

Tiistai 5.5.

Eilisen lailla samalla kaavalla mentiin myös tää päivä. Nakuteltiin harmaata hiekkakiveä niin kuin oltaisiin tehty niistä muuria. Ei sitä kiven työstämistä päivässä tai edes kahdessa opi kun tuntui siltä ettei se kivi millään meinannut asettua nätiksi. Opettajamme on ollut tyytyväinen tähän saakka siihen mitä ollaan saatu aikaan. Kuulemma ollaan Ernon kanssa ahkeria nakutteloijoita.

Illalla päästiin käymään Heidelbergin keskustassa. Kävimme paikallisessa nähtävyydessä Schloss Heidelberg nimisessä linnassa, joka on rakennettu nimenomaan tästä työstämästämme puna- ja harmaahiekkakivestä. Hiekkakiveä ei meillä Suomessa voida käyttää sen heikon pakkaskestävyyden takia. Jäätyessään kivi tuppaa rapautumaan eli siis murenenemaan.

Keskiviikko 6.5.

Ihme ettei paikat ole tämän kipeempinä. Maanantain jälkeen oli sellainen olo, että vähintään keskiviikkona olen ihan solmussa hartioiden ja käsilihasten takia. Mutta ei nyt sentään, ihmeiden ihme. Tänään ollaan ikuistettu Suomen viherrakennusjoukkueen kädenjälkeä oppilaitoksen ympäristöön. Päästiin nimittäin jatkamaan keskeneräistä muurirakennelmaa loppuun. Tehtävänämme on päättää muuri ja tehdä loppu osaan kahden portaan nousu harmaata hiekkakiveä työstäen. Onneksi ollaan käytetty niitä alkuviikon tuloksena syntyneitä muurikiviä, niin valmistuminen on sujunut inasen nopeammin. Hidasta työstöä tämä kuitenkin on: esim. se muurin osa joka on jo valmis, on sen tekemiseen mennyt yksi kesä. Ei ole hätästen puuhaa tämä :D

Torstai 7.5.

Muuria kasaamaan ja korjailemaan. Saatiin tänään aikaiseksi taas muutama kivi muuriin. Ja uusia hutilyöntejä sormille :D Todisteena muutama mojova mustelman tapainen vasemmassa kädessä, muutama turvonnut sormi ja molemmissa käsivarsissa pintanaarmuja. Mitäpä pienistä. Pikkuhiljaa rupee jo viikonmittainen nakuttelu tuntumaan niskoissa ja käsivarsissa kun on toistanut lähes samaa liikettä päivästä toiseen. Välillä tuntuu, että eikö tää ikinä lopu. Mutta varmasti kaikki oppi ja kokemus on sen vaivan arvoista.

Illalla päästiin vierailemaan upeassa barokin/renessanssin aikaisessa valtavan suuressa puutarhassa. Nähtävää oli todella paljon erilaisista raunioista, linnoihin ja kukkamuodostelmiin sekä lampiin. Jalat oli aikas hyytelöä päivän päätteeksi, mutta kyllä kannatti.

Perjantai 8.5.

Huh, viimeinen työpäivä. Viimeiset kivet asenneltiin hätpikaa muuriin sekä portaisiin, ja sen jälkeen oli pieni tutustuminen ohuen punaisen hiekkakiven työstöön. Tarkkana saa olla siinäkin: leikkausalusta täytyy olla tukeva ja tasainen tai muuten syntyy ei-toivottuja halkeamia ja halkaisutaktiikasta ei saa tinkiä yhtään. Muuten menee koko työ pipariksi, kirjaimellisesti. Tempaiset kiveä hiukankin väärällä tavalla niin kivi halkeaa useampaan kuin kahteen palaseen. Päivä päättyi jo neljän tunnin jälkeen koulun tapojen mukaan.

Lauantai 9.5.

Olipas viikko ja paljon saatiin uutta ajateltavaa sekä tietenkin sitä oppia. Ihanaa on päästä taas takaisin Suomeen ja aloittamaan työt ensiviikolla. Vaikka Saksa on hieno maa ei sitä omaa kotimaata voita mikään :) Oma maa mansikka ja muu maa mustikka

Matkaan taas

Nyt sitten matkustellaan oikein urakalla kun ollaan vauhtiin päästy. Jo Norjassa lähtöpäivänä saatiin tietää, että se Saksan reissu tulee sittenkin totetutumaan. Huomenna olisi siis taas tarkoitus nousta koneeseen ja matkata viikoksi Heidelbergiin, jossa meille tullaan opettamaan pehmeämpien kivimateriaalien ominaisuuksia, käsittelyä ja työstämistä. Mielenkiintoiseksi kun kaksi "ei niin kielineroa" tyyppiä lähtee seikkailemaan ulkomaille :D Toivottavasti saadaan paljon hyödyllisiä vinkkejä ja neuvoja omiin treeneihin tänne Suomeen.

The Nordic championship in the Landscape Gardening

Kuvassa kisatehtävä on saatu valmiiiksi, mutta palataanpa hieman ajassa taaksepäin...

Maanantai 20.4.
Eka reissupäivä oli lentokoneella lentelyä. Ensin oli Helsingistä lento Köpikseen, hengailuihmettelyä kentällä tunnin verran ja sitten pienellä vispilällä (= kaksipropellinen lentokone) Sandefjordiin lento. Huhhuh, perillä. Seuraavaksi oli vuorossa majoitus: Majapaikka oli vastarakennettu retkeilymökki, ihan mukava kaiken kaikkiaan.

Päästiin päivän päätteeksi käymään tulevassa kisa paikassa, joka on rakennettu paikallisen oppilaitoksen puutarhamyymälän tiloihin. Saavat siis norjalaiset puutarhaharrastajat, oppilaitoksen oppilaat ja muu kisa yleisö kolmen päivän ajan nähdä kansainvälistä viherrakennustyötä. Kisa on ilmeisestikin samalla hieman näytöstyylinen tapahtuma.

Huomenna se siis alkaa. Vastassa ovat Englannin kaksi joukkuetta sekä Ruotsi ja Norja. Jää nähtäväksi kuka on pohjoismaiden mestari ja ketkä jäävät nielemään pölyä. Pitäkää peukkuja.


Tiistai 21.4.
Hyi kamala kun oli kankea alku. Alku oli ihan lupaava: päästiin hyvin merkkaamaan pisteet, joiden kautta saatiin työn muotoja esiin. Puolessa välissä päivää itselle iski sellainen lukko päälle, ettei oikein mikään sujunut edes kohtalaisesti. Kiitos siis Ernolle, oltais oltu muuten aikas lailla metikössä. Päivän päätteeksi todettiin, että osa kiveyksien koroista oli mennyt vituralleen. No nyt täytyy vaan jatkaa eteenpäin, ja jos keskiviikkona aikaa jää, voidaan niihin korkoihin tehdä jonkinlaisia korjauksia. Kuitenkin kun kiveykset arvostellaan huomisen päätteeksi. Tiukkaa siis tekee.


Keskiviikko 22.4.
Hieman parempi päivä. Saatiin noppakiveys kohtuulliseen malliin, ainakin yleisilme hyvään kuosiin. Korkoja ei kauheasti pystytty korjailemaan. Niissä kun olisi ollut parannettavaa. Suhteellisen sopivaa kyytiä ollaan saatu työtä kasaan ja jäljellä on enää nurmikko, altaan pumpun asennus, sen täyttäminen vedellä, sekä muutama kukkaistutus. Ja aikaa oli se reilu kolmisen tuntia.


Torstai 23.4.
Eipä se loppuspurtti riittänyt kärkikolmikkoon tai edes siihen neljänteen sijaan. Piste-erot olivat kuitenkin pienet, vaikka tuomaripeli meni puolueelliseksi väännöksi ja loppusijoituksemme oli viides eli se viimeinen sija. Pisteitä meiltä vähennettiin osaltaan monesta aivan perättömistä jutuista, kuten esimerkiksi veistäminen puukolla itseään päin, jota kumpikaan meistä ei tehnyt koko kisan aikana tai se, että eräs tuomari antoi kasvien istutustöistä 6 pistettä ilman perusteltua syytä ja taas toinen tuomari antoi 10 pistettä. Eli en nyt sitten tiedä onko sijoitukset 2-5 ja annetut pisteet ihan oikein. Voittajajoukkueelle Norjalle kuitenkin hatunnosto ja taputukset ansaitusta voitosta kotikentällä.

Kaikesta huolimatta tästä opittiin tosi paljon millaisiin asioihin Kanadassa tullaan kiinnittämään huomiota ja miten paljon sitä onkaan vielä opittavaa (myönnetään, että sitä on tooosi paljon). Kiitos vielä paikalliselle viherrakentajien yhdistykselle SOA:lle ja muulle työporukalle kisajärjestelyistä! Kiitokset myös muille joukkueille ja heidän taustatiimeilleen, saatiin monta hyvää työtä aikaiseksi ja treenausta Kanadaa varten.

Loppusijoitukset:
1. Norja
2. Englanti 2
3. Ruotsi
4. Englanti 1
5. Suomi

The Next Challenge: Norway

Voi tätä riemua, vihdoinkin on kaikki tentit suoritettu ja loma voi alkaa! Ai mikä loma? Melkein sen vois ilmaista lainausmerkein. Kesähän tietenkin menee treenaillessa niin töissä kuin joskus ehkä vapaa-ajalla :)

Norjan reissu on jo melkein ovella. Maanantaina olisi lento Köpiksen kautta Osloon. Jännityshän tässä rupee perhosina kutittelemaan vatsassa pikkuhiljaa. Varsinkin kun on tosiaan kyseessä elämäni ensimmäinen viherrakentamiskisa. Mutta sinnehän tietysti lähdetään tappelemaan kynsin ja hampain pohjoismaiden mestaruudesta, eikä ruveta kumartelemaan muita ;)

Laukku tarvii pakata nyt viikonloppuna, huolehtii kaikki työvaatteet mukaan ja rahanvaihtoakin pitäs hoitaa euroista kruunuiksi. Tekemistä siis riittää...

Sovitusta oikein urakalla

Olipas harmaan ankea ja kostea päivä tänään kun kokoonnuttiin joukkueen kanssa Hesaan yhdenpäivän leirille. Päivä painottui kaikkien kisoihin lähtijöiden edustuspukujen ja työvaatteiden sovitukseen. Jälleen kerran jakaannuttiin ryhmiin ja vuorotellen mentiin rastilta toiselle... miten musta tuntuu, että jotenkin toistaisin itseäni leirijutusta toiseen :D

Pettymykseksi en halua paljastaa vielä millaisissa asuissa lähdemme edustustehtäviin, mutta katsotaan ehkäpä sitten elokuussa viimeisen leirin jälkeen ennen kisoihin lähtöä, jos vaikka jotain valottaisin. Sen verran kuiteskin, että koko joukkueelle työvaatteet osaksi sponssaa Snickers, edustuspuvut naisille tulee Naisten Pukutehtaalta ja miehille mittatilaustyönä Turolta. Kaikki kilpailijat tulee saamaan Snickerssiltä T-paidat ja takit. Suurimmalle osalle tulee myös kisavaatetta: työhousua, -takkia, -liiviä, -lippistä, -hanskaa, -haalaria jne. Itselleni tulee näistä takin ja paidan lisäksi vain työhousut.

Alussa kun mainitsin kaikkien kisoihin lähtijöiden saavan puvut ja työvaatteet, tarkoittaa se myös rakasta, pörröturkkista tsemppariamme: Urho-Sisu Leijonaa. Maikki (joka kisaa ompelijana) oli tehnyt menneen viikon aikana todella siistin edustusasun maskotillemme. Kokonaisuus ei ole vielä valmis, mutta alku on huisin lupaava :)

Eli nyt on sitten lähes koko tiimi puettu ja lähetetty jatkamaan hyvällä asenteella harjoittelemista kunnes taas kesäkuussa viimeistään näemme seuraavan leirin merkeissä.

Treenit tuli, oli ja meni

Norjan tehtävä on nyt niin valmis kuin se vaan voipi olla näillä materiaaleille. Kasveja ei taaskaan lähdetty suotta laittamaan paikoilleen. Harjoitustunteja kertyi siis tälle päivälle vain 2 tuntia... nyt rupee tosissaan hieman huolestuttaan näiden tuntien vähänen kerääntyminen :S Toisaalta Norjassa tullaan tekemään 2-3,5 tunnin pätkissä töitä, joten tuntimäärien suhteessa treenaus meni enemmän kuin nappiin.

Tänään tehtiin noppakiveys ja muuri valmiiksi, lisättiin suihkulähde ja viimeisteltiin ikäänkuin kasveille pohjat, jos niitä oltaisiin laiteltu. Aikaa koko työn tekemiseen meni noin kymmenisen tuntia, mikä pitäisi hyvin riittää siellä Norjassa. Tietenkin täytyy ottaa huomioon, että kisoissa tulee varmasti olemaan kivilaadut erilaisia kuin millä nyt harjoiteltiin. Eli ihmettelyyn täytyy varata oma aikansa. Suunnitelma saatta hyvin myös muuttua, joten periaatteessa pitää varautua ihan kaikkeen. Tehtävän tekemiseen itse niissä kisoissa on annettu 18,5 tuntia aikaa (mikäli osasin tulkata aikataulua oikein in english). Siispä nyt vaan pitämään peukkuja pystyssä ja toivomaan parasta.











Treeniviikon tuntimäärä yhteensä 7 h ...Nyt nolottaa :(

Treenileirillä nihkeä alku

Kaksi treenipäivää on takanapäin ja ei nyt ihan putkeen oo aikataulun suhteen menny. Kun ois ollu tarkoitus treenata päivässä semmoset 6-8 tuntia niin nyt kahden päivän saldo itsellä on 5 tuntia... Ensinnäkin maanantai oli puolikaspäivä Ernon kirurgiajan vuoksi ja tänään oli pakko käydä itse tekemässä neljän tunnin tentti koululla.

No kaikesta huolimatta maanantaina aloitin purkamaan sen työn, joka viimeksi treeneissä tehtiin ja jäi kesken. Ernon tullessa mukaan ruvettiin mittailemaan aluetta, jolle työ kasattaisiin. Itse kisoissahan tulee olemaan ihan valmis puulaatikko, mutta nyt treeneissä pikkasen joudutaan soveltamaan. Sitten vain paikantamaan muuria kohdalleen laserilla ja tekemään pohjatyöt vatupassin kanssa. Olipa niin onnettomasti päässyt käymään, että koululta oli viety lähes kaikki muuriin kuuluvat peruskivet ja vain pelkkiä kansikiviä oli jäljellä. Siispä sovelletaan taas. Samoin puuttuivat käännöspalat, jolla saataisiin sievä kaari tehtyä... eli tarvi laittaa mutkat suoraksi ja hieman oikoa, jotta päästiin jatkamaan työtä eteenpäin. Loppu maanantai-iltapäivä meni käytävän reunakiveyksien asennuksessa. Jotenkin sitä oli itse vielä "jäissä" eikä homma tahtonut oikein sujua. Tarvitsis vaan treenata useammin,... jos vaan ehtis...

Tänään meniki sitten jo inasen paremmin, lukuunottamatta aamuista sählinkiä kun työkaluvarastot oli lyöty lukkoon ja varaston avainta metsästettiin toiselta puolen Lepaata. Siinä sitä vierähti mukavasti puolisen tuntia, joten mikä vielä vois mennä pieleen. Joka tapauksessa kun oli yön yli miettiny sitä reunakiveystä niin sain lisättyä tahtia tekemiseen. Tietty paljon on vielä parannettavaa, mutta eiköhän se tästä. ONNEKSI on ne viitisen kuukautta aikaa. Ja mikä kumma siinä on kun arkkitehti, tässä tapauksessa maisema-arkkitehti, on tehnyt suunnitelman niin piirrustukset on semmosta hieroglyfiä, että kyllä täytys olla argeologi, jotta niitä pystyis tulkkaamaan. Ensinnäkin ois ihan kiva, jos piirros ois mittakaavassa ja kaikki pinnat sekä niiden korot ois selvästi merkitty suunnitelmaan. Ja kaikki kaarevat elementit pitäisi merkitä suunnitelmiin niin, että ei tarvitse itse lähteä arvailemaan, että missä sitä mahdollisesti kaarien keskipisteet sijaitsee. No, pienellä matikkapäällä, suhdeviivaimella ja laskutoimituksilla saatiin noin suurin piirtein keskipisteet kohdilleen. Mutta siihen se aika sitten vierähtikin. Tarvitti nimittäin lähteä suorittamaan johtaminen ja projektinhallinta -kurssin tenttiä loppupäiväksi. Todella hyödyllistä treenejä ajatellen... ja äh sanon minä.

Onneksi huomenna pystyy panostamaan vaan ja ainoastaan treenaamiseen kun ei tarvitse olla kaiken maailman kissanristiäisissä yhtä aikaa :)

Sinivalkoiset odottelijat

Odotusta... odotusta... odotusta...

Nyt on sitten jo toinen leiri hyvää vauhtia meneillään. Perjantaina 27.3. oli aikainen herätys kun piti suunnata nenä kohti Vaasan taitaja-kisoja ja maajoukkueen julkistamistilaisuutta.

Yhdessä Maikin kanssa hypättiin Tampereelta junaan, jossa liityttiin Ericin ja Joonaksen seuraan. Matka sujui mukavasti kuulumisia vaihtaen ja niitä näitä jutustellen. Seinäjoella vaihdettiin intercitystä taajamajunaan, joka vei meidät pääteasemalle Vaasaan.

Vaasan asemalta saatiin porukkaan mukaan muitakin joukkuelaisia ja joukkuepapin johdolla lähdettiin suunnistamaan bussipysäkille, josta oli non-stop kuljetus Vaasan botniahallille. Lisää siis istumista :D Kolmen tunnin matkustamisen jälkeen oltiin vihdoin perillä, huoh. Osa oli matkustanut sitäkin kauemmin, mutta hyvää harjotusta tää on siihen yhdeksän tunnin lentoa varten, Euroopasta Kanadaan.

Botniahallissa päästiin syömään ja aloittamaan ryhmäytymisleikit. Media osoitti myös kiinnostuksensa meitä kohtaan kun muutama otettiin NRJ:n haastateltavaksi ja valokuviakin tultiin eri tahoilta ottamaan ryhmäytymisestä. Oli varmaan hupaisa näky myöskin koko kisayleisölle kun maajoukkuelaiset leikkivät milloin ameebaa, milloin gorillaa, esittivät sähkövatkainta, napsuttelivat ja läpsyttelivät käsiään laskemalla kolmeen... itsellä kun ei ainakaan pokka pitänyt. Hyvä idea tuo lasiseinäinen seminaaritila ;)

Suurin osa botniahallissa vietetystä ajasta meni odottamiseen. Syötiin, odotettiin, ryhmäydyttiin, odotettiin, jonotettiin harjoituksiin, odotettiin, katseltiin kisa-aluetta, odotettiin, harjoiteltiin julkistamistilaisuutta, odotettiin... arvaatte siis varmaan mikä jäi päällimmäisenä mieleen. Odotus toisaalta palkittiin kun vihdoin marsittiin sinivalkoisena kulkueena lippuja heilutellen yleisön eteen, vau... Oli melkoinen tunnelma kun poistuttiin aplodien saattelemana pois lavalta. Ja Kanadassa tullaan tekemään sama juttu, mutta tunnelma siellä on kuulemma Vaasan tilaisuus potenssiin 2 000 XD

Tilaisuuden jälkeen poistuttiin hotellille majoittumaan, syömään, kuulemaan infoa ja näkemään kuvia Kanadan kisapaikasta. Porukka oli päivän päätteeksi niin nuutunutta, että ei jaksettu enää edes piirileikkejä mennä ja se jos mikä näin jälkeenpäin harmittaa. Eipä siis mennyt kauan kun moni oli jo höyhensaarilla.

Lauantaina jakaannuttiin kolmeen ryhmään ja mentiin ensimmäisen leirin tapaan rastilta toiselle. Ensimmäisella rastilla ryhmäydyttiin jälleen, toisella sovitettiin työjalkineet kisoja varten ja kolmannella käytiin läpi henkistä valmentautumista joukkuepsykologin kanssa. Päivä päättyi kahvitteluun. Matka kotiin pääsi alkamaan taas.

Tässä oli kuitenkin vasta ensimmäinen osa koko leiriä. Ensiviikolla on tarkoitus treenata omassa valmennusyksikössä. Meillä Ernon kanssa olisi hommana se työ, joka tulee olemaan siellä Norjassa kisatehtävänä. Koko viikon mittainen leiri päättyy vasta ensilauantaina kun koko joukkue kokoontuu pk-seudulle. Silloin otetaan mittoja edustusasuja varten ja sovitellaan työpuvut.

Mutta vielä kerran saanen esitellä: Suomen ammattitaitomaajoukkue vuosimallia 2009

Ska vi resa till Norge?

Javisst ;D

Oispa jo kesä, ankeita nää loskakelit kun rapa roiskuu ja kura lentää... no joo, jos nyt se kevät tulis kuitenkin ensin. Vielä olisi seitsemän viikkoa koulua jäljellä, tai no tarkemmin sanottuna seitsemän piinaavaa viikkoa. Koulutehtäviä ja tenttejä ois pinossajonossa niin, että muille voisi jakaa (löytyiskö vapaaehtosia?). Miten ihmeessä kaikesta selviydyn vain seitsemässä viikossa O.O ärrimurri...

Myös Saksan treenileiri jumittaa. Syytä en tiedä miksi, mutta todennäköisesti ei Saksan maalle päästä astelemaan, ainakaan keväällä milloin ois ollu tarkoitus.

Paistaa se päivä kaikesta huolimatta pikkasen siihen risukasaankin. Lähes 100 % varmuudella ollaan Ernon ja lajipäälikön/valmentajan kanssa lähdössä rakkaaseen naapurimaahamme Norjaan. Siellä järjestetään 20.-23.4. the “Nordig” Championship in Landscape Gardening -kisat (suom. "Pohjoismaisen" viherrakentamisen mestaruuskisat). Kuinkas ollakaan kisat osuvat juuri viimeiselle kouluviikolle :D hihii

Eli jos oikein osaan laskea niin seitsemän miinus yksi on kuusi. Siispä se seitsemän viikkoa vähenee kuuteen viikkoon koulunpenkillä ja sitten pakataan laukut kohti Norjaa. Siispä, let's do it!

Ne vaivaiset 29 päivää ja sitten

Kevät saapuu vauhdilla ja niin ne Vaasan Taitajakisat 2009 sekä II maajoukkueleiri lähestyy vääjäämättä, jihuu! Leiri on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on Vaasassa. Muut sessiot ollaan omassa valmennusyksikössä tiukasti treenaamassa ja sitten pääkaupunkiseudulla vielä kokoonnutaan yhdeksi päiväksi.

Mutta asiasta jälleen itse kukkaruukkuun.Taitajakisat siis järjestetään tänä vuonna Vaasan Botniahallissa 25.-27.3. Kisoissa on tarkoitus paljastaa 27. päivä lopullinen maajoukkuekokoonpano koko Suomelle ja miksei muullekin maailmalle. Julkistamistilaisuuden lisäksi osa joukkueesta on kisoissa ja näytöksissä mukana. Tsemppiä heille! Ja hei, tietenkin toivotan teidät kaikki tervetulleiksi katsomaan kisoja ja julkistamistilaisuutta :)

Treenaukset on itsellä ollut lähes tauolla hiihtolomailuiden takia, mutta kuntoa on yritetty pitää yllä punttisalin ja lenkkeilyn avulla. Toivottavasti sitä pääsee kunnolla treenailemaan taas loman jälkeen.

Tässä vielä infoa ja linkkejä Taitaja 2009 -kisoista:
Taitaja 2009?
Aikataulu
Kisa-alue (pdf)
Botniahallin kotisivut
Ajo-ohjeet

Sattuu ja tapahtuu

Kylläpä nukutti viime yönä, ei mikään ihme sinänsä kun eilen paiskittiin harjoituksia enempi vähempi hiki hatussa. On se muuten kumma juttu, että kuinka sitä aina löytääkin uusia lihaksia itsestään fyysisesti rasittavien reenien jälkeen *paikat hieman jumijumii* Mutta sillä ne jumit lähtee millä ne on tullu eli takaisin pykäämään :)

Tänään reenipäivä alkoi hieman hassusti. Oli päässyt käymään niin, että Ernolla oli vahingossa menny aamu-unet hieman pitkäksi. Eipä auttanut muu kuin valmentajasta tuli Erno hetkeksi ja sitten ruvettiin pohtimaan miten saadaan suunnitelmassa oleva perinnekiveys mittailtua kohilleen. Seuraavaksi tasattiin pohjat, jotta pääsin kiviä latomaan. Aamupäivä sujui muitta ongelmitta hyvin. Jälleen kerran tuli hyviä vinkkejä niin kiskojen asentamiseen (kiskoilla tasataan pohjamaa sileäksi) kuin liuskekivien käsittelyyn mitä en aikasemmin ole päässyt tekemään.

Kisoihin on kuulemma odotettavissa jotain pehmeämpää kivilaatua kuin meillä täällä Suomessa käytettävät kivet, joten seuraavalla treenikerralla saadaan harjoitella niiden käsittelyä. Luultavasti ja jos kaikki hyvin menee, me päästäisiin huhtikuussa Saksaan noin viikoksi treenaamaan samaisia kiviä, jei!

Reilun tunnin kuluttua Erno pääsi paikalle ja yhdessä aloitettiin sahatun liuskekiveyksen teko. Samaisessa hallissa ollut golffariporukka sai kahvipaussillaan "musiikkia" korville kun timanttisahan kanssa viimeisteltiin kivet asennusta varten. Eipä ehditty sahaamaan kuin kaksi ja melkein se kolmas kivi kun meikäläisen ollessa sahauspuikoissa, kärtsähti hallista sulake. Nonni. Sahauksessa ollut kivi keikahti ja sahan terä jumiutui kiveen hetkeksi. Eipä siinä siis muuta tarvittu ja sulake oli kaput. Siis menee ensikertaan se leikatun liuskekiveyksen teko...

Hommaa kyllä riitti epäonnesta huolimatta. Perinnekiveys, jota aamulla olin aloitellut jatkettiin valmiiksi. Loppupäivä tehtiin tavallista liuskekiveystä työn toiseen kulmaan. Tässä rytäkässä kaatuivat kottarit ja sormet olivat lujilla meillä molemmilla. Yhteenvetona voisi todella sanoa, että tää päivä oli semmonen sattumusten sarja.

Ennen kun olisi sattunut astetta vakavampaa, katsottiin parhaaksi ottaa harjaa tassuihin ja aloittaa paikkojen siistiminen. Ei tule sitten keltään sanomista kun hetkeen ei päästä työtä viemään loppuun ja onhan se siisteys loppupeleissä kaiken A ja O ;)

Harjoitustunteja kertyi yhteensä 16 (8+8)

Tässä vielä treenien loppusaldoa ja tuhrunen suunnitelma:

Kivinen tie kohti Kanadaa

Jihuu, vihdoinkin päästiin aloittamaan kunnolla se valmistautuminen ja valmentautuminen kisoihin!

Tehtäväksi Ernolle (kisaparilleni siis) ja mulle annettiin pari vuotta vanha karsintatehtävä, jota oli hieman sovellettu meille (kasvit jätettiin jostain syystä nyt istuttamatta eikä nurmikkoakaan ruvettu yhdeksi päiväksi asentamaan paikoilleen, tuhlaustahan se olisi ;D). Siispä mitä jäi jäljelle: liuskekivimuuri, istutusallas, kiveys ja aita.

Alkulämmittelynä purettiin sopiva aukko työlle hallin hiekkalaatikkoon nostellen 50x50 cm betonilaattoja seinustalle, puuh... Seuraavaksi lähdettiin mittaamaan ja merkitsemään rakennusaluetta kohdilleen *seiväs sinne, seiväs tänne, hieman linjalankaa väliin*. Koko tehtävä on sen verran pirumainen, että sen suunnittelija oli varmaankin saanu jostain taiteellisuuspuuskan: muuri oli hienosti ja ennen kaikkea vapaamuotoisesti piirretty ja sehän on viherrakentajan painajainen. Nooh, siitä selvittiin kuin aikamme asiaa pähkäiltiin, mittailtiin ja naputeltiin merkkikeppiä paikoilleen.

Erno otti tehtäväkseen aloittaa liuskekivimuurin teon ja miulle tuli hommaksi ruveta kyhäämään istutusallasta. Kysymyksiä heräsi tuon tuosta, mutta apua ja hyviä vinkkejä tuli sekä valmentajalta että Ernolta. Eihän se muu auta kuin kysellä, kysellä, välillä taas tehdä, ja taas kysellä :) totuus kun on, että kyselemällä, tekemällä ja toistamalla oppii kaikkein eniten.

Altaan valmistuttua jatkettiin yhdessä liuskekivimuuria eteenpäin. On se muuri sitten niin V-mäisen kiva koota, melki vois verrata 1000 palan palapeliin. Kiviä käännetään ja väännetään, sovitetaan ja mallataan eikä sittenkään taho osuu kohilleen. Ei siis sovellu heikkohermoisille tämä väkertely ;)

* * *

Päivän tuloksena oli lähes valmis liuskekivimuuri ja valmis istutusallas. Ja hiekassahan sitä oltiin päästä varpaisiin :D Siispä, kotiin, suihkuun ja hieman venyileen niin huomenna jaksaa taas pakertaa. Luvassa on liuskekivien leikkaamista timanttisahalla ja niiden asentamista paikoilleen, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Leireillen Espoossa

Seuraavaan leiriin on vielä jonkin verran aikaa niin vois kertailla mitä viime leireilystä jäi mieleen.

Ensimmäiselle maajoukkueleirille kävi kutsu Joulun tienoilla. Leiri järjestettiin tammikuun alkupuolella Espoossa, jonne piti jollain tavalla itsensä eksyttää. Eipä siinä muuta kun laukku pakattiin, hypättiin Hesan junaan ja Kampista bussilla tsombailtiin kohti tuntematonta määränpäätä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja perille päästiin onnellisesti... mitä nyt hieman harrastettiin "sight seeingiä" kun bussimatka venyi pari pysäkkiä turhan pitkäksi :D

Ekana päivänä oli päällimmäisenä leiriohjelmassa esittäytyminen toisille leiriläisille. Päivä aloitettiin Skills:n johdon tervetulotoivotuksin ja kertomisin Skills:n toiminnasta. Seuraavaksi oli kilpailijoiden vuoro esittäytyä, kukin kerrallaan. Välillä tietysti lepuutettiin hieman ajatuksia ja nautittiin hyvistä tarjottavista. Päivään kuului kaiken tämän lisäksi ryhmäytymistä joukkuepapin johdolla sekä kuntokartoitus ilman verta, hikeä ja kyyneleitä. Päivä päättyi kartoituksen yhteenvetoon ja loppuilta sujui mukavasti joukkuekavereihin tutustuessa. Jo samana iltana mentiin ryhmäleikkejä ja nauru oli yks jos toisella herkässä. Aivan älymukavaa porukkaa koko tiimi :)

Toisena päivänä saatiin yleistä infoa Kanadasta ja edellisillan tapaan piirileikit jatkuivat kun me kilpailijat esittäydyimme lajien eksperteille sievässä ringissä. Puolenpäivän aikaan porukka jaettiin kolmeen ryhmään ja sitten suunnistettiin oman ryhmän kanssa rastilta toiselle. Ekalla rastilla käytiin hymyilemässä kameralle siniseen pukeutuneena, tokalle rastilla taas ryhmäydyttiin erilaisten tehtävien parissa ja kolmannella allekirjoitettiin viralliset sopimukset pelisäännöistä. Loppupäivä sujui erilaisia ryhmäytymistehtäviä ratkoen (esim. koottiin legolentokenttä yhteistuumin ilman puhetta ja yritettiin ratkoa miten A4-paperista saadaan ihminen mahtumaan lävitse), joukkuepsykologin oppeja kuunnellen ja joukkueenjohtajien haastateltavana. Illalla saatiin nauttia taas ryhmäleikeistä, saunasta ja iltapalasta. Leikkien tuoksinnassa ilta eteni vauhdilla ja hiljaisuuden aika koitti nopeasti. Oli siis pakko siirtyä huoneisiin katsomaan, josko se nukkumatti olisi jo unihiekkaa heittelemässä.

Kolmas ja leirin päätöspäivä, kaikki kiva siis loppuu aikanaan :( Nojuu, kaikesta huolimatta aamulla kerrattiin päivän ohjelmaa ja tarkastettiin, että kaikilla oli suunnitelma kotiinpaluusta. Päivän aiheina oli ravinnon ja levon tärkeys, maskotin nimeäminen ja joukkueen julkistamistilaisuuden treenaaminen. Maskotille saatiin monta hyvää nimiehdotusta, joista parhaaksi valittiin Urho-Sisu Leijona. Mikäpä olisikaan parempi nimi pörröharjaiselle eläinten kuninkaalle ;D Urho-Sisulle äänestettiin myös kummi, joka huolehtii hänet aina sinne missä milloinkin joukkue kokoontuu. Kasteen jälkeen harjoiteltiin julkistamistilaisuutta seuraavaa leiriä varten. Siinä sitä muisteltiin, että kumpikas nyt olikaan se oikea ja kumpi vasen puoli. Päivän lopuksi edellisestä joukkueesta pari kilpailijaa oli tullut kertomaan omista kokemuksistaan, treenauksesta ja itse kisoista. Ohjelman loputtua ja pikaisten päätöskahvien jälkeen oli aika suunnata nokka kohti pohjoista ja kotia...

Leiri oli mahtava kokemus ja joukkuehenkeä oli ilmassa jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien, mikä on tosi tärkeää jatkoa ajatellen. Kilpailijoiden kesken heräsi leirin aikana huolestuttava kysymys, että kun meno on jo näin vauhdikasta ensimmäisellä leirillä, niin mitä se sitten tulee olemaan Kanadassa?? XD Se jää nähtäväksi, mutta positiivisella mielellä tästä on loistava jatkaa eteenpäin. Siispä Vaasassa nähdään :)

Leirikuvathan löytyivät täältä.

Knoppitietoa lajista

Ajattelin, että voisin tarinoida siitä mimmoisesta lajista tässä on kyse eli millaiseen soppaan oonkaan lusikkani laittanu :D

Siispä, jos lyhyesti asiaa vois kuvailla on viherrakentaminen (Landscape Gardening) kilpailumuotona parhaimmillaan kuin olympialaisten kymmenottelu ja miesten telinevoimistelu yhdistettynä yhdeksi lajiksi. Kyseessä on sekä tekniikka- että voimalaji, jossa työmenetelmät ja -ergonomia pitäisi olla loppuun asti hiottuja.

Kisoissa kilpailijaparin on tarkoitus rakentaa 7000x7000x300 kokoiseen puukehikkoon neljän päivän aikana annetun vihersuunnitelman mukaan pienimuotoinen piha/puutarha/viheralue (Huom! Noi mitat on milleinä eli ei me New Yorkin Central Parkia sentään pykätä ;D). Käytössä on erilaisia materiaaleja, mm. luonnonkiveä, betonia, puuta, maa-aineksia (sora, murske, kivituhka, multa yms.), siirtonurmea, erilaisia kasveja ja keinotekoisia materiaaleja kuten muovia ja kuitumattoja. Kisatehtävä sisältää aina 4-5 rakennuselementtiä, joista koko suunnitelma muodostuu yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Elementtejä ovat betonilaatoitus, luonnonkivipinnat, muurit, portaat, puurakenteet, vesirakenteet ja istutukset. Pakollisia näistä ovat kovat pinnoitteet ja istutukset. Suunnitelmasta 60 % on istutusten ja nurmikon osuus. Materiaaleista me tullaan saamaan näytepalat kolme kuukautta ennen kisoja, jotta niihin saadaan hieman tuntumaa etukäteen.

Arviointiperusteita on melkoinen litania, mutta käytännössä jokaikinen liike voi olla se ratkaiseva. Mittaamistarkkuus, työskentelytapa ja -ergonomia, eri materiaalien käsittely, elementtien asennus, istuttaminen sekä työvälineiden ja koneiden käyttö... aivan kaikki arvioidaan ja se pari voittaa, joka parhaiten näistä kriteereistä suoriutuu, yllätys yllätys. Kilpailussa ei onneksi mitata teoreettista osaamista, mutta on siitä aina hyötyä. Esimerkiksi suunnitelmassa on monta asiakirjaa, joita täytyis osata tulkita: minne mitkäkin kasvit istutetaan ja mille korkeudelle se patio kasataan.

Itse kilpailutyö saadaan tietää kolmea kuukautta ennen kisoja, MUTTA... kisan tuomarit muuttavat tehtävää max. kolmanneksen varsinaista koitosta varten. Eihän kisassa muuten mitään jännää oliskaan.

Tässä on muutamia kuvia edellisvuosien WorldSkills-kisoista:
Suomi, Helsinki 2005
Japani, Shitzuoka 2007
Kuvat varmasti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :)

Harjoituksia odotellessa

Ensimmäisestä maajoukkueleiristä on ehtinyt vierähtää jo kolmisen viikkoa ja harjoituksia ollaan tällä hetkellä sopimassa valmentajien kanssa. Harjoituspaikkana on HAMK:n Lepaan yksikön puistohallin hiekkalaatikko ja sitten kesällä luultavasti harjoittellaan niin yksin kuin yhdessä kilpailijaparin kanssa Tampereen seudulla. Mahdoton ajatus ei ole sekään, että tekisimme näytöstyylisen tehtävän joillakin puutarha/piha -messuilla tässä harjoitusjakson aikana ennen syyskuun 'ensi-iltaa'. Pariharjoitusten lisäksi olisi tarkoitus harjoitella yksin niitä perusasioita, jotka on enemmän tai vähemmän hallussa. Oman kunnon ylläpitäminen kuuluu myös asiaan eli lenkkeilyä, salilla käymistä ja yleistä liikkumista pyritään harrastamaan säännöllisesti. Lisäksi valmentajan toivomuksesta kaikenlaista viherrakennukseen liittyvää oheismateriaalia (kirjat, TV-ohjelmat, lehdet.. yms yms.) olisi hyvä tutkailla, vaikka onhan se heti todettava, että parhaiten oppii kun tekee itse.

Tällä tietämällä ensimmäinen harjoitussessio alkaa siis helmikuussa viikolla 8. Silloin olisi tarkoitus käydä läpi parin kanssa edellisen World Skills -kilpailun (Japani) kisatehtävä, joiltakin osin soveltaen. Myös kilpailija-analyysit tullaan täyttämään tuolloin. On hienoa päästä näkemään miten parin kanssa tiimityöskentely sujuu ja miten haastava tehtävä tuo edellinen on ollut. Se on ainakin selvä, että helpolla ei tulla pääsemään missään. Ei harjoituksissa saati sitten itse kisoissa.

Ja vaikka harjoituksia tehdään sisällä niin kuten kuvakin kertoo kyseessä ei ole siisti sisätyö X)

Tästä se alkaa..

Vau... voisiko joku nipistää minua. Ei, ei tämä taida unta olla. Olen siis matkalla kohti Kanadaa, MM-kisoja. Jos olisin syksyllä ennen koulun alkua kuullut: "Hei sinä siinä! Sinut on valittu maajoukkueeseen." En tiedä olisinko sitä uskonut - ainakaan ihan heti. Nyt se on kuitenkin uskottava. Se on totta!

Mutta palataanpa hieman ajassa taakse päin...

Kesä -08 oli vaihtumassa syksyksi ja toinen vuosi maisemasuunnittelun sekä viherrakentamisen opinnoissa oli alkamassa Hämeen ammattikorkeakoulussa. Silloin tällöin loman ja meneillään olleen työharjoittelun tiimoilta olin ehtinyt katsastaa koulusähköpostia ja sinne tulleita maileja. Siellä oli tullut opettajalta viesti: "Nyt olisi mahdollisuus päästä Skillsin maajoukkueeseen viherrakentamisen kilpailijaksi. Karsinnat järjestettäisiin syyskuun puolivälissä ja halukkaiden karsijoiden ilmoittautuminen viimeistään...jne". Päivää ennen viimeistä ilmoittautumispäivää päätin, että lähden yrittämään. Mitä muka menettäisin jos lähden 'leikkiin mukaan'? Parempi se, että epäonnistuu yrityksessä kuin se, ettei yritä ollenkaan...

Kahdet karsinnat tuli, oli ja meni. Niiden jälkeen oli peli selvä ja tässä sitä nyt ollaan: maajoukkueessa ja lähdössä Tyynenmeren tuolle puolen, Kanadaan, kohtaamaan muut maailman huippuviherrakentajat sekä tulossa takaisin sieltä monta kokemusta ja elämystä rikkaampana! Onpahan ainakin sitä mitä mummona muistella :D