Neljäs ja se viimeinen leiri ennen Kanadaa vietettiin Espoossa 13.-15.8. Leirin tarkoituksena oli käydä opetusministeri Henna Virkkusen vieraana Säätytalolla ja jakaa ruusuja Helsingin ydinkeskustassa ohikulkijoille.
Että sitä riemua kun hyppäsin taas junaan keskiviikkona. Ei sitä oikein tajuakaan kuinka paljon tästä maajoukkue-jutusta ylipäänsä on jo saanut, vaikkei kisojakaan ole vielä käyty. Aina vaan odottaa innolla joukkuekavereiden jälleen näkemistä, niitä (välillä inasen puuduttaviakin) info- ja valmennusluentoja, ryhmäytymisleikkejä ja sitä väsymyksestä johtuvaa naurun hekotusta iltaisin kun leikitään ja pelaillaan porukassa :D
Mutta takaisin kukkaruukkuun. Keskiviikkona otettiin hieman varaslähtöä leirille kun kokoonnuttiin Lindan luokse Espoon Otaniemeen viettämään iltaa pienessä porukassa. Torstaiaamuna sitten itse leirille. Infoa ja pohdiskelua tulevista kisoista käytiin läpi ja sitten vapaata illan viettoa. Onneksi otin sen biitsipallon mukaan ;)
Perjantaina oli jännitystä ilmassa. Ensimmäisen kerran koko joukkue laittoi edustuspuvut päälleen. Kyllä siinä tuli sellainen yhteenkuuluvuuden tunne. Pakko myöntää, että komeaa porukkaa ;) Bussilla lähdettiin Helsingin säätytalolle. Siellä jouduttiin odottamaan vajaan tunnin verran itse tilaisuuden alkua. Lämpötila kohosi hellelukemiin talossa, huh. Viimein kun lähdettiin joukkuejohtajien perässä nousemaan portaita ylös, vatsanpohjaa alkoi kutittaa. Puheiden ja muutaman kilpailijan haastattelun jälkeen päästiin joukkuekuvaan sekä nauttimaan pientä syötävää.
Tilaisuus päättyi ja porukalla siirryttiin säätytalon edustalle ja esitettiin joukkueen kannustushuuto muutamaan otteeseen. Toivottavasti ainakin puolihelsinkiä sen kuuli, että kyllä meistä puhkuu voitontahtoa ja sitä ääntä!
Sitten ruusujen kimppuun. Lähdettiin pienissä ryhmissä jakamaan ruusuja pohjoisesplanadille ja sen lähistölle. Tumman- ja vaaleanpunaisita, keltaisia ja persikan värisiä ruusuja alkoi näkyä useamman kuin yhden vastaantulijan käsissä. Oli ihanaa nähdä ihmisten ilahtuvan ja toivottavan hyvää kisamatkaa meille :) Kiitos helsinkiläiset ja muut helsingissä vierailleet!Miksi aika menee liian nopsaan... Kohta oltiin jo takaisin leiripaikassa, syöty, luennoitu, pelailtu palloa... miksimiksi?! Launtaina saatiin sikainfluenssasta suojautumiseen vinkkejä ja pian jo kutsutuja vanhempia, sisaruksia ja elämänkumppaneita alkoi saapua paikalle tutustumaan toimintaan.
Ja hujauksessa kaikki oli ohi. Joukkuekavereille sanottiin heipat ja annettiin halit: Nähdään lentokentällä parin viikon päästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti