Second day in Calgary: Rocky Muontains rocks!

Sunnuntai 30.8.
Tää päivä oli toimintaa täynnä, aamuherätys oli siinä kahdeksan pintaan ja siitä sitten aamupalalle. Saatiinpa maistaa oikein kunnon "amerikkalainen" aamiainen vaikka Kanadassa ollaan. Pekonia, munakokkelia, makkaroita, pannukakkua, vohvelia, keksejä... jne. Kaikkea mitä toivoa saattaa, mutta kieltämättä rupes vähän tökkimään kaikki ylimakeus ja -suolaisuus, huih.

Sitten nenät kohti kisapaikkaa kun paikallisella junametro/metrojuna kuljetti meidät Stampede Parkiin. Päästiin kuulemaan kisatehtävään tulleet 30% muutokset ja näkemään mitä kisateltta A näytti sisältäpäin. Hiekkalaatikoita ei ollu vaan kaikille oli hyvin lätkätyt murskepedit tehty vieri viereen. Me saatiin kilpailija naapureiksi Ranskan ja naapurimaamme Ruotsin. Huomenna ois sitten tarkotus perehtyä kisoissa käytettäviin työkoneisiin ja laitteisiin.


Matka kisapaikalta jatkui kalliovuorille ja se oli kyllä huisi kokemus. Ensin kondolihissillä vuoren huipulle ja siellä sitten patikoitiin pieni reitti toiselle nyppylälle. Kuvassa meidän tiimiläisiä ja takana Rocky Mountains, kuvaajana tiimiläinen Mika. Upeat maisemat vai mitä. Oisin halunnu jäädä sinne vaikka kuinka pitkäks aikaa ihaileen pilvetöntä sinistä taivasta, mahtavia vuorijonoja, turkoosia jokea ja maaoravien leikkiä :)

Mutta sit palattiin alas ja lähdettiin pyörimään hetkeks aikaa vuoren kupeessa olevaan kylään. Matkamuistomyymälöitä tuli koluttua montakin, mutta aina on yhtä vaikeeta löytää kotiväelle mieleisiä tuliaisia. No on tässä vielä aikaa.

Loppupäivästä lähdettiin pienimutosiin avajaisiin koko kisaporukka. Syömään kanadalaista ruokaa, kuuntelemaan countrymusiikkia ja tutustumaan muihin kilpailijoihin. Me suomalaiset oltiin aikamoinen nähtävyys hetken aikaa kun todella moni tuli pyytämään meitä samaan kuvaan kanssaan. Kivaa oli vaikka tekemistä muuten paikanpäällä ei ollut :)

Rankka päivä ja sen todisti monet pilkkivät päät bussissa kun ajeltiin takaisin majapaikalle. Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet.

P.S. Anteeksi kökköteksti, mutta tähän aikaan alkaa jo aivotoiminta käymään untenmaille...

Jiiiihaa, we are, we are, here in Calgary!!!

Lauantai 29.8.
Reilun 10 tunnin lento saatiin istuttua ja täällä ollaan, Kanadan Calgaryssä. Lento meni yllättävän nopeasti siihen nähden mitä odotin. Paikat oli kyllä kieltämättä hieman jumissa monen tunnin istuskelun jälkeen.

Perillä Calgaryn lentokentällä meitä oli vastassa paikalliset kisajärjestäjät lahjoittamassa meille kaupungin tunnuksen, valkoisen cowboy-hatun. Tällainen hattu annetaan kuulemma vain arvokkaille vieraille ja se on aikas hieno kunniaosoitus :)

Matka jatkui lentokentältä kampusalueelle majoittumaan. Täällä sitä nyt majaillaan, ruotsalaisten kanssa samassa rakennuksessa ja osa vieläpä samassa kerroksessa ;) Majoitus on neljän hengen soluasunnoissa isossa kerrostalossa. Jokaisella siis oma huone. Keittiöt ja suihkutilat ovat asunnon yhteiset. Mutta mikäs tässä, sopu sijaa antaa.

Muuta tän päivän ohjelmassa ei juuri sitten ollutkaan. Porukka on aikas voipunutta kun parhaimmillaan on 43 tuntia valvomista takana. Nooh, tästä nyt kunnon yöunet ja aamulla pomppastaan pystyyn virkeenä valmiina uuteen seikkailuun.

Huomenissa ois ohjelmassa tutustuminen Stampede parkiin eli tulevaan kisa-alueeseen ja vierailu kalliovuorten kupeessa yhdessä muiden maiden joukkueiden kanssa grillaillen, kylpemällä kuumissa lähteissä ja tutustuessa toisiimme. Vuorilla vietetään myös ns. avajaisjuhlat, tosin viralliset pukukoodiavaijaiset ovat sitten erikseen ensviikolla.

Mutta tällä erää päätän raportoinnin tähän, sillä huominen on jo uusi tarina :)

Tuttu TV:stä

Huijuijui! Matka lähestyyy...

Perjantaina sitä pitäis olla matkalla Helsinki-Vantaalle. Sitä ennen tarttis pakkailla kaikki tosi tärkeet, tärkeet ja vähemmän tärkeet tavarat matkalaukkuihin. Pitäis ottaa mukaan pipot, tumput, villasukat, jos on kylmää. Pitäis ottaa mukaan toppeja, t-paitoja, uimapuku, shortsit, jos on tosi lämmintä. Eli ei mitään tietoa onko odotettavissa arktiset vai trooppiset olosuhteet :) kaikkeen on varauduttava.

Tässä matkaa odotellessa ja kaiken matkavalmistelujen ohessa on päästy antamaan paikalliseen Sydän-Hämeen Lehteenkin haastattelua. Tänään myös tuli mailia tuolta Kanadan suunnalta, että WorldSkills TV haluaisi tehdä musta haastattelun 5.9. kun kisat on saatu päätökseen. "Jipii!...O-ou..." oli mun ensimmäiset ajatukset. Vähän sellainen ristiriitainen tunne. Oon ilonen, että pääsen tämmöiseen mukaan, mutta toisaalta taas vähän jännittyneet fiilikset koputtelee niskassa. Sitä kun ei tiedä millaisella mielellä sitä on kisan jälkeen (itkeekö vaiko nauraako). Ja sitten se, että haastattelu tehdään IN ENGLISH! Auts :D No, täytyy vaan vähän kelailla mielessään sanastoa niin eiköhän se siitä.

Otan siis lujan otteen härän sarvista ja annan mennä. Ja ennen kaikkea - PIDÄN HAUSKAA!!!

Puku miehestä miehen ja naisesta naisen tekee

Neljäs ja se viimeinen leiri ennen Kanadaa vietettiin Espoossa 13.-15.8. Leirin tarkoituksena oli käydä opetusministeri Henna Virkkusen vieraana Säätytalolla ja jakaa ruusuja Helsingin ydinkeskustassa ohikulkijoille.

Että sitä riemua kun hyppäsin taas junaan keskiviikkona. Ei sitä oikein tajuakaan kuinka paljon tästä maajoukkue-jutusta ylipäänsä on jo saanut, vaikkei kisojakaan ole vielä käyty. Aina vaan odottaa innolla joukkuekavereiden jälleen näkemistä, niitä (välillä inasen puuduttaviakin) info- ja valmennusluentoja, ryhmäytymisleikkejä ja sitä väsymyksestä johtuvaa naurun hekotusta iltaisin kun leikitään ja pelaillaan porukassa :D

Mutta takaisin kukkaruukkuun. Keskiviikkona otettiin hieman varaslähtöä leirille kun kokoonnuttiin Lindan luokse Espoon Otaniemeen viettämään iltaa pienessä porukassa. Torstaiaamuna sitten itse leirille. Infoa ja pohdiskelua tulevista kisoista käytiin läpi ja sitten vapaata illan viettoa. Onneksi otin sen biitsipallon mukaan ;)

Perjantaina oli jännitystä ilmassa. Ensimmäisen kerran koko joukkue laittoi edustuspuvut päälleen. Kyllä siinä tuli sellainen yhteenkuuluvuuden tunne. Pakko myöntää, että komeaa porukkaa ;) Bussilla lähdettiin Helsingin säätytalolle. Siellä jouduttiin odottamaan vajaan tunnin verran itse tilaisuuden alkua. Lämpötila kohosi hellelukemiin talossa, huh. Viimein kun lähdettiin joukkuejohtajien perässä nousemaan portaita ylös, vatsanpohjaa alkoi kutittaa. Puheiden ja muutaman kilpailijan haastattelun jälkeen päästiin joukkuekuvaan sekä nauttimaan pientä syötävää.

Tilaisuus päättyi ja porukalla siirryttiin säätytalon edustalle ja esitettiin joukkueen kannustushuuto muutamaan otteeseen. Toivottavasti ainakin puolihelsinkiä sen kuuli, että kyllä meistä puhkuu voitontahtoa ja sitä ääntä!

Sitten ruusujen kimppuun. Lähdettiin pienissä ryhmissä jakamaan ruusuja pohjoisesplanadille ja sen lähistölle. Tumman- ja vaaleanpunaisita, keltaisia ja persikan värisiä ruusuja alkoi näkyä useamman kuin yhden vastaantulijan käsissä. Oli ihanaa nähdä ihmisten ilahtuvan ja toivottavan hyvää kisamatkaa meille :) Kiitos helsinkiläiset ja muut helsingissä vierailleet!

Miksi aika menee liian nopsaan... Kohta oltiin jo takaisin leiripaikassa, syöty, luennoitu, pelailtu palloa... miksimiksi?! Launtaina saatiin sikainfluenssasta suojautumiseen vinkkejä ja pian jo kutsutuja vanhempia, sisaruksia ja elämänkumppaneita alkoi saapua paikalle tutustumaan toimintaan.

Ja hujauksessa kaikki oli ohi. Joukkuekavereille sanottiin heipat ja annettiin halit: Nähdään lentokentällä parin viikon päästä!

Ei se kesä menny ihan niin kun piti..

Kesä on töiden puolesta ohi ja täysi keskittyminen lähestyviin kisoihin voi alkaa. Mulla oli tavoitteena, että saisin kesätöiden ohessa hyvää harjoitusta Calgaryyn, mutta joo-o... ei se menny ihan niin kun piti. Se vaan on niin jännä juttu, että naiset tuppaa aina saamaan työkoneiden arvonnassa sen kuokan ja ämpärin. Eli toisin sanoen oon ollu kitkemässä puolet kesästä milloin yksityisellä pihalla ja milloin ideaparkin liikennealueilla. Toinen puolikas menin suurilta osin nurmikon teossa ja kuorikkeen levityksessä. Tyhjää parempi on se, että sain tehdä viherrakennustöitä yhteensä n. viikon verran, jippii...

Mutta nyt ei auta masentua tuosta. Huomenna jatketaan taas parin kuukauden treenitauon jälkeen harjoittelua. Harmi kun ei päästä koko kisatehtävää viemään läpi (aika- ja materiaalipula), vain osia siitä. Tänään kävin kohottamassa kuntoa pyörälenkillä ja tutkinut, pohtinut ja yrittänyt suomentaa kisatehtävää.

***

Mutta on kesän mittaan kivojakin asioita tapahtunu :) Kuten meidän maajoukkueleirit, niin ne viralliset kuin epävirallisetkin.

Tuossa heinä-elokuun vaihteessa kokoonnuttiin vajaan 20 kilpailijan voimin Kuopion Rauhalahteen viettämään hauskoja hetkiä paintballin, grillailun, uintisaunomisen ja beachvolleyn parissa. Oli kyllä unohtumaton reissu! Ei edes pilvinen sää saanut porukan hymyä laantuun. Kiitos siis kaikille mukana olleille ja eritoten koko tapaamisen järjestäjälle/organisoijalle Pasille :)

***

Luvassa tällä viikolla on treenauksen lisäksi neljäs ja viimeinen virallinen maajoukkueleiri pääkaupunkiseudulla. Ohjelmassa on mm. opetusministerin vastaanotto ja ruusutempaus. Älkää siis ihmetelkö jos joku kohteliaasti tulee tarjoamaan ruusua ilmaiseksi jossain päin Helsinkiä :) Siellä nähdään!