Terveisiä Saksasta, Heidelbergistä! :)Reissu on nyt takanapäin. Viikon aikana nakuteltiin kiviä, tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin sekä vierailtiin upeassa puistossa, linnassa ja puutarhassa. Seuraavassa päiväkirjaa kuluneelta kivipöllyn, saksankielen ja puistojen täyteiseltä viikolta…
Sunnuntai 3.5.
Onko pakko lähtee taas matkaan. Jotenkin kun on niin vähän aikaa vielä Norjan kisoista, tuntuu että just nyt ei oikein huvittaisi lähteä. No, täytyy vain ajatella että tästä on enemmänkin kuin hyötyä treenaamiseen.
Ryanairilla siis lennettiin Frankfurtiin Haanin kentälle, jossa hyvin ystävällinen Mr. Löhnmann oli vaimonsa kanssa meitä vastassa. Yksissä tuumin hypättiin heidän mukaansa ja noin tunnin ajomatka Heidelbergiin alkoi. Yllätyin hirmusesti siitä että miten kaunis maa Saksa on, koskaan aikaisemmin kun en ole käynyt täällä. Lehtometsät ovat täydessä lehdessä ja siellä täällä on mitä upeampia pensaita kukassa :) Perille kun päästiin, meidät majoitettiin viheralan oppilaitoksen asuntolaan ja illan päätteeksi ennen nukkumatin tapaamista, kävimme syömässä kreikkalaista ruokaa läheisessä ravintolassa.
Maanantai 4.5.
*Haukotus* huomenta. Tästä se lähtee: pehmeiden kivien työstöharjoittelu. Opettajanamme on saksalainen 80-vuotias herrasmies Gerhard Hahn, joka todella osaa asiansa ja jolla on valtava taitotieto. Tänään harjoiteltiin pehmeän hiekkakiven työstämistä muurikiveksi. Pakko sanoa, että ei se kivi pehmeydestään huolimatta ole aivan kevyttä työstää. Hartiat ja käsivarret ovat lujilla, mutta sisulla mennään :D Kieliongelmia on jonkin verran kun opettajamme ei puhu englantia ja me emme puhu saksaa, mutta onneksi sanakirja ja elekieli auttaa aikas hyvin. Itselle hankaluuksia kielen lisäksi tuotti työssä kivien kanttien lyöminen suoriksi, mutta sitä on tässä vielä viikolla aikaa harjoitella lisää.
Tiistai 5.5.
Eilisen lailla samalla kaavalla mentiin myös tää päivä. Nakuteltiin harmaata hiekkakiveä niin kuin oltaisiin tehty niistä muuria. Ei sitä kiven työstämistä päivässä tai edes kahdessa opi kun tuntui siltä ettei se kivi millään meinannut asettua nätiksi. Opettajamme on ollut tyytyväinen tähän saakka siihen mitä ollaan saatu aikaan. Kuulemma ollaan Ernon kanssa ahkeria nakutteloijoita.
Illalla päästiin käymään Heidelbergin keskustassa. Kävimme paikallisessa nähtävyydessä Schloss Heidelberg nimisessä linnassa, joka on rakennettu nimenomaan tästä työstämästämme puna- ja harmaahiekkakivestä. Hiekkakiveä ei meillä Suomessa voida käyttää sen heikon pakkaskestävyyden takia. Jäätyessään kivi tuppaa rapautumaan eli siis murenenemaan.
Keskiviikko 6.5.
Ihme ettei paikat ole tämän kipeempinä. Maanantain jälkeen oli sellainen olo, että vähintään keskiviikkona olen ihan solmussa hartioiden ja käsilihasten takia. Mutta ei nyt sentään, ihmeiden ihme. Tänään ollaan ikuistettu Suomen viherrakennusjoukkueen kädenjälkeä oppilaitoksen ympäristöön. Päästiin nimittäin jatkamaan keskeneräistä muurirakennelmaa loppuun. Tehtävänämme on päättää muuri ja tehdä loppu osaan kahden portaan nousu harmaata hiekkakiveä työstäen. Onneksi ollaan käytetty niitä alkuviikon tuloksena syntyneitä muurikiviä, niin valmistuminen on sujunut inasen nopeammin. Hidasta työstöä tämä kuitenkin on: esim. se muurin osa joka on jo valmis, on sen tekemiseen mennyt yksi kesä. Ei ole hätästen puuhaa tämä :D
Torstai 7.5.
Muuria kasaamaan ja korjailemaan. Saatiin tänään aikaiseksi taas muutama kivi muuriin. Ja uusia hutilyöntejä sormille :D Todisteena muutama mojova mustelman tapainen vasemmassa kädessä, muutama turvonnut sormi ja molemmissa käsivarsissa pintanaarmuja. Mitäpä pienistä. Pikkuhiljaa rupee jo viikonmittainen nakuttelu tuntumaan niskoissa ja käsivarsissa kun on toistanut lähes samaa liikettä päivästä toiseen. Välillä tuntuu, että eikö tää ikinä lopu. Mutta varmasti kaikki oppi ja kokemus on sen vaivan arvoista.
Illalla päästiin vierailemaan upeassa barokin/renessanssin aikaisessa valtavan suuressa puutarhassa. Nähtävää oli todella paljon erilaisista raunioista, linnoihin ja kukkamuodostelmiin sekä lampiin. Jalat oli aikas hyytelöä päivän päätteeksi, mutta kyllä kannatti.
Perjantai 8.5.
Huh, viimeinen työpäivä. Viimeiset kivet asenneltiin hätpikaa muuriin sekä portaisiin, ja sen jälkeen oli pieni tutustuminen ohuen punaisen hiekkakiven työstöön. Tarkkana saa olla siinäkin: leikkausalusta täytyy olla tukeva ja tasainen tai muuten syntyy ei-toivottuja halkeamia ja halkaisutaktiikasta ei saa tinkiä yhtään. Muuten menee koko työ pipariksi, kirjaimellisesti. Tempaiset kiveä hiukankin väärällä tavalla niin kivi halkeaa useampaan kuin kahteen palaseen. Päivä päättyi jo neljän tunnin jälkeen koulun tapojen mukaan.
Lauantai 9.5.
Olipas viikko ja paljon saatiin uutta ajateltavaa sekä tietenkin sitä oppia. Ihanaa on päästä taas takaisin Suomeen ja aloittamaan työt ensiviikolla. Vaikka Saksa on hieno maa ei sitä omaa kotimaata voita mikään :) Oma maa mansikka ja muu maa mustikka
