"Oma maa mansikka, muu maa mustikka." Näin myös tällä kertaa.
Tänään oli sitten viimeinen kokonainen päivä Kanadassa. Vierailtiin Mikan kanssa eläintarhassa ja koko joukkueen voimin illalla lounastaan baseball-stadikalle, josta matka jatkui jalkapallo-otteluun. Voi että sitä tylsyyttä kun kyseessä oli amerikkaleinen jalis eikä säännöistä ollut aavistustakaan. Meni ottelu vaan hytistessä kylmässä tuulessa ja haukotellessa.
Pakko sanoa, että tää Kanada-reissu on antanu todella paljon: lisännyt ammattitaitoa, uusia ystäviä ja opettanut elämään. En tahtois tän loppuvan tähän, varsinkaan että porukka taas hajaantuu ympäriämpäri Suomea. Tää porukka on ollut kuin pieni perhe tän valmentautumis- ja kisa-ajan niin väkisinkin rupee surettaan.
Kaikille joukkuelaisille nääääiiin iso kiitos kaikesta! Ollaan luoto mahtava joukkuehenki, nähty kaikkee uutta ja jännää, itketty ja naurettu yhdessä. En vaihtais teistä ketään mihinkään muuhun <3 Toivottavasti nähdään taas pian kun ollaan hetki hengähdetty reissusta.
Huomenna odottaa siis vielä kerran tyypillinen amerikkalainen aamiainen, reilu 11 tuntia lentämistä ja puutuneet istumalihakset. Niistä kun selviydytään ollaan taas Suomessa, maailman parhaassa maassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti