Niin kun jo otsikkoki kertoo, ei tätä päivää voi sanoin kuvailla. Pitäisi olla itse paikan päällä kuulemassa ja näkemässä. Mutta hieman voisin valottaa mitä päivän aikana on tapahtunu...
Aamusella lähdettiin yhdessä Maikin, Lindan, Mikan, Helin, Alexanderin ja Matin kanssa Calgaryn keskustaan hieman katselemaan paikkoja ja kierteleen kauppoja. Paikanpäällä saatiin ekstemporee ajatus lähteä Calgary Toweriin tutkailemaan maisemia. Ja kyllä kannatti! Torni muistuttaa erehdyttävästi Näsinneulaa, mutta oli hieman korkeampi. Tornissa on näsinneulasta poiketen uloke jossa on lasilattia. Oli aikas vinkeetä seisoo ns. tyhjän päällä :)
Keskusta reissun jälkeen alkoi varsinainen ohjelma. Vierailtiin puolen joukkueen kanssa paikallisessa Nickle JR. High Schoolissa (toiset puolet kävivät muussa koulussa). Oppilaat olivat meitä vastassa hihkuen ja heilutellen Kanadan ja Suomen lippuja. Nyt tiedän miltä elokuvatähdistä tuntuu, VAU! Meidät vietiin juhlasaliin, jossa pidettiin puheita. Puhujissa oli mm. Suomen opetusministeri Henna virkkunen. Myös me pääsimme äänen kun meidän piti esitellä itsemme, keitä olemme ja mikä on meidän kilpailulajimme. Uskomattomit nuo lapset, olivat aivan innoissa ja kyselivät ihan hirmuisesti. Harmi, että aika kävi vähiin ja osa halukkaista eivät päässeet esittämään kysymyksiä. Saimme koululta lahjaksi suloiset työessut, joihin oli taskuihin piilotettu pieni maalaus, pinssi, kirjanmerkki, kynä ja avaimenperä. Me taas puolestamme lahjoitimme koululle Finland -kirjan, Muumi -kirjan sekä Muumipeikko- ja Muumimammapehmolelut.
Illalla oli viimeisenä aikatauluohjelmana avajaiset ja se oli aivan käsittämätön spektaakkeli. Vaikka pistäisin tähän kaikki upeaa ja mahtavaa kuvaavat adjektiivit, ei se riittäisi kuvaamaan sitä tunnelmaa mitä päästiin kokemaan. Ensin esiinmarssi lavalle suuren yleisön hurrauksien saattelemalla Suomenlippuja heilutelle, sitten odotettiin joukkueesittelyjen loppumista, kuunneltiin muutama puhe ja nautittiin huikaisevista tanssi-, laulu-, moottoripyörätemppuilu- ja akrobatiaesityksistä. Ja unohtamatta kaikkia tehosteita: valoja, tulta, ilotulituksia ja kylmiä väreitä luovaa musiikkia. Yhdellä sanalla siis: USKOMATTOMANMAHTAVANUPEANFANTASTISTA!
Pää on siis niin tunteista sekaisin, tekisi mieli vaan muistella kaikkea nähtyä, mutta samalla rupee huomenna alkavat kisat mietityttään. Oonko aamulla ihan kipsissä, miten muu olo on ja miten se kisa ittessänsä lähtee sujumaan? Vain huominen tuo vastaukset tullessaan, hyvää yötä Calgary ja huomenta Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti