Kylläpä se aika kului vauhdilla ja suunnitelman työstöön kului monen monta työtuntia. Ja jotenkin tämä bloggaaminen jäi siinä hässäkässä taka-alalle. Noh nyt kuitenkin tarina siitä mitä kisakokemus piti sisällään ja mikä oli lopputulos :)
Aikeissa oli kirjoittaa päiväkirjaa tänne jokaiselta reissupäivältä, mutta hotellin nettiyhteys ei ollut yhteistyöhön halukas. Joten näin koosteena kirjoitan ajatuksia ja tapahtumia menneeltä viikolta.
Maanantai 6.12. ja Tiistai 7.12.
Jännitystä oli todella paljon ilmassa. Ilta oli aika tunnerikasta kun yhtään ei osannut odottaa kuinka kisoissa tulisi pärjäämään. Suomi osallistui ensimmäistä kertaa viherrakentamisen ja suunnittelun lajiin. Meiltä lähti loistava tyttökolmikko haastamaan Euroopan taitavat viheralan maat, kuten Britit ja Hollantilaiset.
Koneemme nousi ilmaan puoli seitsemän aikaan aamulla, joten yömatkustamiselta en voinut itse välttyä. Päivä tuntui todella pitkältä kun saavuimme paikallista aikaa Lissaboniin kahdentoista aikaan. Siirryimme suoraan kentältä hotellille, menimme syömään ja katsomaan miltä tuleva kisa-alue näyttää. Kisapaikkamme on ollut joskus maiilmannäyttelykohde, joten puitteet olivat upeat.
Illalla pidettiin palaveri koskien seuraavan päivän valmisteluja omalla kisaalueellaan. Hyvissä ajoin jo ennen kymmentä porukka lähti valmistautumaan tulevaan.
Keskiviikko 8.12.
Tämä on se päivä kun kisa voidaan jo hävitä. On tärkeä saada kisa-alue hyvään kuntoon ja välineet järjestykseen. Aamulla menimme tyttöjen kanssa taistelutantereelle katsomaan miltä paikat näyttää. Olimme kahden hallin välissä ulkona, onneksi teltoissa sillä Lissabonissa satoi tämän tästä. Tytöt purkivat työkalupakkinsa ja mittailivat hiekkalaatikon mitat. Eihän se ihan mittatarkka ollut ja yllätysyllätys kuulimme että isäntämaa portugalilla laatikon mitat olivat kaikista tarkimmat. Liekö sattumaa vai...
Kävi myös päivän mittaan ilmi, että kaikki materiaalit ovat mitoiltaan vääriä tai puuttuivat kokonaan. Kisaan tilatut kasvit olivat kuulemma myös saaneet myrskyssä siipeensä eivätkä ne olleet niitä mitä olin suunnitellut työhöni. Eikö mikään Portugalissa toimi?? Noo nostan hattua meidän lajin vastaaville, sillä lajiamme oltiin viittä vailla peruuttamassa materiaalipulan vuoksi. Onneksi näin ei käynyt.
Ilta kului avajaisissa, joissa joukkueet esittäytyivät kulkemalla esiintymislavan poikki. Tilaisuuden jälkeen oli pöytiin tarjoiltu neljän ruokalajin illallinen. Massut täynnä siirryimme hotelliin ja saamaan mahdollisimman hyvät yöunet.
Torstai 9.12.
Ensimmäinen kisa-aamu. Itselläni jännitys kouri mahanpohjaa. Ennen alkuvihellystä saimme turvallisuusohjeet koneiden käyttöön. Sitten ekspertin kanssa käytiin vielä huomioitavat asiat läpi. Tämän jälkeen kisa alkoi. Tytöillä oli kova urakka lapioinnissa multaa pois ja täyttäen kuopat murskeella. Yritin itse olla mahdollisimman ohjaavan näköinen kirjoittaen aikataulua mitä missäkin ajassa saatiin tehtyä. Me suunnittelijat jouduimme myös lähtemään paikalliselle taimistolle valitsemaan uudet kasvit runnoutuneiden tilalle. Siinä kului kaksi tuntia. Tytöt pääsivät sillä välin hyvin vauhtiin saaden istutusaltaat ja pergolan pystyyn, mutta päivä loppui liian nopeasti. Portaat olisi pitänyt saada paikoilleen, mutta emme sitä ehtineet. Kovan päivän päätteksi hotelliin, syömään ja nukkumaan.
Perjantai 10.12.
Toinen kisapäivä. Aamulla oli aivan mahtava vauhti päällä, kirimme aikataulua kiinni. Portaat oli hujauksessa asennettu paikallee ja noppa- sekä reunakiveys valmistuivat hyvää tahtia. Lounaan jälkeen vauhti tippui puoleen, selvästi kisaväsymys alkoi nyt jo painaa kaikkia. Terassi olisi pitänyt saada rakennettua, jotta se olisi viimeisenä päivänä saatu asetettua paikoilleen. Siinä emme onnistuneet. Päivä jäi kaivelemaan mieltä, toisaalta hyvällä tavalla.
Lauantai 11.12.
Viimeinen ja ratkaiseva päivä. Lähdimme kovalla asenteella ja halulla näyttää että myös naiset ovat kovia tekijöitä tällä alalla, sanoi tai ajattelivatpa muut mitä tahansa! Ni. Eikä asenne ollut turha, tytöt tekivät uskomattoman työn vaikka joka paikkaan varmasti sattui ja rakkoja oli kädet täynnä. Itsellenikin tuli hiki juosten kasveja paikoilleen istutettaviksi. Puiden istutuksessa saimme apua eksperteiltä, sillä miehilläkin oli täysi tuska irroittaa puut istutusastiasta. He irroittivat puut ja nostivat ne istutus kuoppaan, kaiken muun teimme itse. Itselläni tunteet olivat pinnassa koko päivän ja liiasta paineesta johtuvan pienen herkän hetken jälkeen sain koottua itseni jatkamaan ohjausta. Oli tsukallista katsoa kun itse ei voinut kuin kannustaa tyttöjä jatkamaan, pitää vauhtia yllä. Edes työkalua en voinut ojentaa. Hermoja koettelevaa siis.
Hyvä henki ja tahto säilyi koko viiden tunnin kisapäivän läpi. 5-4-3-2-1! JES! Onnistuimme saamaan työmme valmiiksi niin kuin suunnittelimme ja tunteet olivat pinnassa, itku siinä tuli. Ihan sama mikä olisi loppusijoitus, olimme näyttäneet kaikille mistä tuulee ja mitä keskipituudelta n. 160 senttiset tytöt saa aikaan. Kyllä suuri osa yleisöstä ja kanssakilpailijoista hieraisivat silmiään kun tytöt pistivät lapiot heilumaan. Meitä jopa kutsuttiin mustiksi lampaiksi ;)
Sunnuntai 12.12.
Tämä päivä oli yhtä jännitystä. Edellisenä iltana oli hyvä fiilis kisan jäljiltä mutta en meinannut saada unta, en tiedä miksi jännitin. Aamupäivä meni vieraillen rantakallioilla luolia katsomassa ja käydessä Euroopan läntisimmässä kolkassa. Illalla se sitten alkoi, tulosten julkistaminen. Tytöt olivat rauhallisin mielin, mutta itse jännitin hieman. Jokin kipinä itsessä sanoi, että "entäs jos?" No se jäi nähtäväksi.
Päätäjäisjuhlan alkupuheet, joista puolet oli portugaliksi kestivät tuskallisen kauan. Sitten päästiin itse asiaan. Suomi kävi lavalla aika tiuhaan tahtiin hakemassa mitaleita, ensin taidealan lajit, sitten tekniikan alat, rakennusalat ja lopuksi sosiaalipalvelualat.
Syke alkoi takoa kun tuli rakennusalan lajien palkintojen jako. "And Landscape designer skill's winners are......FINLAND, PORTUGAL AND UK." Vau! En sukonut korviani ja lähdin kirmaamaan lavalle. Kolmanneksi korkeimmalle korokkeelle noustessani kuuli eksperttimme Rennen huutavan "Hyvä Katja!" ja näin kun tytöt juoksivat myös lavaa kohden, mitään muuta en juuri muista. He nousivat jälkeeni toiseksi korkeimmalle korokkeelle saaden hopeaa omassa rakennuslajissaan. Aivan uskomaton tunne. Viestit sinkoilivat rakkaille ilosta puhelimen välityksellä. Mutta vielä oli jännittämistä, nimittäin joukkuemitalit. Odotimme ja vihdoin saimme kuulla että olimme kisojen toiseksi paras joukkue brittien jälkeen, MAHTAVAA !!! Nousimme isolla harpauksella edellisten kisojen pohjasijoituksista Euroopan huippuosaajiin.
Ilta jatkui illallisella ja muiden kanssa keskustellen. Väsyneenä mutta onnellisena matkasin hotelliin. Kisat olivat ylittäneet kaikkien odotukset. Suomi sai kaikkien aikojen parhaan mitalisaldon. Maanantai olisi matkustuspäivä takaisin kotiin, ikävä oli itselläni kova.
Maanantai 13.12.
Aamulla heräsimme aikasin pakkaamaan ja syömään. Kymmeneltä lähdimme lentokentällä. Jännitin painaisiko laukku liikaa kun oli tullut muutamia tavaroita laukkuun lisäpainoksi. Onneksi ei tullut laskua lisäkiloista. Kentällä toisesta mitalistani irtosi osa, jonka onneksi sain talteen. Made in portugal... Päivä tuntuio taas pitkältä ja vaihtolentoa Frankfurtissa saimme odottaa parisen tuntia, raastavaa...
Mutta n. 18 tunnin matkustuksen jälkeen sain käpertyä omaan sänkyyn. Ihanaa olla kotona ja ihanaa olla Euroopan kolmanneksi paras suunnittelija, paras naissuunnittelija, toiseksi parhaan viherrakennuskaksikon ohjaaja ja toiseksi paras viherrakennus- ja suunnittelujoukkueen jäsen. Kiitos Laura, Reetta ja Renne, ilman teitä tästä ei olisi tullut näin upea kokemus!
Kisat on koettu ja seuraavaksi on luvassa joululoma, sitten taas paluu koulun arkeen. Tammikuussa 14. päivä kuitenkin näemme vielä koko joukkueen voimin palkitsemistilaisuudessa Helsingissä.
Näiltä osin päätän tarinan tähän.
THE VERY HAPPY END
Aikeissa oli kirjoittaa päiväkirjaa tänne jokaiselta reissupäivältä, mutta hotellin nettiyhteys ei ollut yhteistyöhön halukas. Joten näin koosteena kirjoitan ajatuksia ja tapahtumia menneeltä viikolta.
Maanantai 6.12. ja Tiistai 7.12.
Jännitystä oli todella paljon ilmassa. Ilta oli aika tunnerikasta kun yhtään ei osannut odottaa kuinka kisoissa tulisi pärjäämään. Suomi osallistui ensimmäistä kertaa viherrakentamisen ja suunnittelun lajiin. Meiltä lähti loistava tyttökolmikko haastamaan Euroopan taitavat viheralan maat, kuten Britit ja Hollantilaiset.
Koneemme nousi ilmaan puoli seitsemän aikaan aamulla, joten yömatkustamiselta en voinut itse välttyä. Päivä tuntui todella pitkältä kun saavuimme paikallista aikaa Lissaboniin kahdentoista aikaan. Siirryimme suoraan kentältä hotellille, menimme syömään ja katsomaan miltä tuleva kisa-alue näyttää. Kisapaikkamme on ollut joskus maiilmannäyttelykohde, joten puitteet olivat upeat.
Illalla pidettiin palaveri koskien seuraavan päivän valmisteluja omalla kisaalueellaan. Hyvissä ajoin jo ennen kymmentä porukka lähti valmistautumaan tulevaan.
Keskiviikko 8.12.
Tämä on se päivä kun kisa voidaan jo hävitä. On tärkeä saada kisa-alue hyvään kuntoon ja välineet järjestykseen. Aamulla menimme tyttöjen kanssa taistelutantereelle katsomaan miltä paikat näyttää. Olimme kahden hallin välissä ulkona, onneksi teltoissa sillä Lissabonissa satoi tämän tästä. Tytöt purkivat työkalupakkinsa ja mittailivat hiekkalaatikon mitat. Eihän se ihan mittatarkka ollut ja yllätysyllätys kuulimme että isäntämaa portugalilla laatikon mitat olivat kaikista tarkimmat. Liekö sattumaa vai...
Kävi myös päivän mittaan ilmi, että kaikki materiaalit ovat mitoiltaan vääriä tai puuttuivat kokonaan. Kisaan tilatut kasvit olivat kuulemma myös saaneet myrskyssä siipeensä eivätkä ne olleet niitä mitä olin suunnitellut työhöni. Eikö mikään Portugalissa toimi?? Noo nostan hattua meidän lajin vastaaville, sillä lajiamme oltiin viittä vailla peruuttamassa materiaalipulan vuoksi. Onneksi näin ei käynyt.
Ilta kului avajaisissa, joissa joukkueet esittäytyivät kulkemalla esiintymislavan poikki. Tilaisuuden jälkeen oli pöytiin tarjoiltu neljän ruokalajin illallinen. Massut täynnä siirryimme hotelliin ja saamaan mahdollisimman hyvät yöunet.
Torstai 9.12.
Ensimmäinen kisa-aamu. Itselläni jännitys kouri mahanpohjaa. Ennen alkuvihellystä saimme turvallisuusohjeet koneiden käyttöön. Sitten ekspertin kanssa käytiin vielä huomioitavat asiat läpi. Tämän jälkeen kisa alkoi. Tytöillä oli kova urakka lapioinnissa multaa pois ja täyttäen kuopat murskeella. Yritin itse olla mahdollisimman ohjaavan näköinen kirjoittaen aikataulua mitä missäkin ajassa saatiin tehtyä. Me suunnittelijat jouduimme myös lähtemään paikalliselle taimistolle valitsemaan uudet kasvit runnoutuneiden tilalle. Siinä kului kaksi tuntia. Tytöt pääsivät sillä välin hyvin vauhtiin saaden istutusaltaat ja pergolan pystyyn, mutta päivä loppui liian nopeasti. Portaat olisi pitänyt saada paikoilleen, mutta emme sitä ehtineet. Kovan päivän päätteksi hotelliin, syömään ja nukkumaan.
Perjantai 10.12.
Toinen kisapäivä. Aamulla oli aivan mahtava vauhti päällä, kirimme aikataulua kiinni. Portaat oli hujauksessa asennettu paikallee ja noppa- sekä reunakiveys valmistuivat hyvää tahtia. Lounaan jälkeen vauhti tippui puoleen, selvästi kisaväsymys alkoi nyt jo painaa kaikkia. Terassi olisi pitänyt saada rakennettua, jotta se olisi viimeisenä päivänä saatu asetettua paikoilleen. Siinä emme onnistuneet. Päivä jäi kaivelemaan mieltä, toisaalta hyvällä tavalla.
Lauantai 11.12.
Viimeinen ja ratkaiseva päivä. Lähdimme kovalla asenteella ja halulla näyttää että myös naiset ovat kovia tekijöitä tällä alalla, sanoi tai ajattelivatpa muut mitä tahansa! Ni. Eikä asenne ollut turha, tytöt tekivät uskomattoman työn vaikka joka paikkaan varmasti sattui ja rakkoja oli kädet täynnä. Itsellenikin tuli hiki juosten kasveja paikoilleen istutettaviksi. Puiden istutuksessa saimme apua eksperteiltä, sillä miehilläkin oli täysi tuska irroittaa puut istutusastiasta. He irroittivat puut ja nostivat ne istutus kuoppaan, kaiken muun teimme itse. Itselläni tunteet olivat pinnassa koko päivän ja liiasta paineesta johtuvan pienen herkän hetken jälkeen sain koottua itseni jatkamaan ohjausta. Oli tsukallista katsoa kun itse ei voinut kuin kannustaa tyttöjä jatkamaan, pitää vauhtia yllä. Edes työkalua en voinut ojentaa. Hermoja koettelevaa siis.
Hyvä henki ja tahto säilyi koko viiden tunnin kisapäivän läpi. 5-4-3-2-1! JES! Onnistuimme saamaan työmme valmiiksi niin kuin suunnittelimme ja tunteet olivat pinnassa, itku siinä tuli. Ihan sama mikä olisi loppusijoitus, olimme näyttäneet kaikille mistä tuulee ja mitä keskipituudelta n. 160 senttiset tytöt saa aikaan. Kyllä suuri osa yleisöstä ja kanssakilpailijoista hieraisivat silmiään kun tytöt pistivät lapiot heilumaan. Meitä jopa kutsuttiin mustiksi lampaiksi ;)
Sunnuntai 12.12.
Tämä päivä oli yhtä jännitystä. Edellisenä iltana oli hyvä fiilis kisan jäljiltä mutta en meinannut saada unta, en tiedä miksi jännitin. Aamupäivä meni vieraillen rantakallioilla luolia katsomassa ja käydessä Euroopan läntisimmässä kolkassa. Illalla se sitten alkoi, tulosten julkistaminen. Tytöt olivat rauhallisin mielin, mutta itse jännitin hieman. Jokin kipinä itsessä sanoi, että "entäs jos?" No se jäi nähtäväksi.
Päätäjäisjuhlan alkupuheet, joista puolet oli portugaliksi kestivät tuskallisen kauan. Sitten päästiin itse asiaan. Suomi kävi lavalla aika tiuhaan tahtiin hakemassa mitaleita, ensin taidealan lajit, sitten tekniikan alat, rakennusalat ja lopuksi sosiaalipalvelualat.
Syke alkoi takoa kun tuli rakennusalan lajien palkintojen jako. "And Landscape designer skill's winners are......FINLAND, PORTUGAL AND UK." Vau! En sukonut korviani ja lähdin kirmaamaan lavalle. Kolmanneksi korkeimmalle korokkeelle noustessani kuuli eksperttimme Rennen huutavan "Hyvä Katja!" ja näin kun tytöt juoksivat myös lavaa kohden, mitään muuta en juuri muista. He nousivat jälkeeni toiseksi korkeimmalle korokkeelle saaden hopeaa omassa rakennuslajissaan. Aivan uskomaton tunne. Viestit sinkoilivat rakkaille ilosta puhelimen välityksellä. Mutta vielä oli jännittämistä, nimittäin joukkuemitalit. Odotimme ja vihdoin saimme kuulla että olimme kisojen toiseksi paras joukkue brittien jälkeen, MAHTAVAA !!! Nousimme isolla harpauksella edellisten kisojen pohjasijoituksista Euroopan huippuosaajiin.
Ilta jatkui illallisella ja muiden kanssa keskustellen. Väsyneenä mutta onnellisena matkasin hotelliin. Kisat olivat ylittäneet kaikkien odotukset. Suomi sai kaikkien aikojen parhaan mitalisaldon. Maanantai olisi matkustuspäivä takaisin kotiin, ikävä oli itselläni kova.
Maanantai 13.12.
Aamulla heräsimme aikasin pakkaamaan ja syömään. Kymmeneltä lähdimme lentokentällä. Jännitin painaisiko laukku liikaa kun oli tullut muutamia tavaroita laukkuun lisäpainoksi. Onneksi ei tullut laskua lisäkiloista. Kentällä toisesta mitalistani irtosi osa, jonka onneksi sain talteen. Made in portugal... Päivä tuntuio taas pitkältä ja vaihtolentoa Frankfurtissa saimme odottaa parisen tuntia, raastavaa...
Mutta n. 18 tunnin matkustuksen jälkeen sain käpertyä omaan sänkyyn. Ihanaa olla kotona ja ihanaa olla Euroopan kolmanneksi paras suunnittelija, paras naissuunnittelija, toiseksi parhaan viherrakennuskaksikon ohjaaja ja toiseksi paras viherrakennus- ja suunnittelujoukkueen jäsen. Kiitos Laura, Reetta ja Renne, ilman teitä tästä ei olisi tullut näin upea kokemus!
Kisat on koettu ja seuraavaksi on luvassa joululoma, sitten taas paluu koulun arkeen. Tammikuussa 14. päivä kuitenkin näemme vielä koko joukkueen voimin palkitsemistilaisuudessa Helsingissä.
Näiltä osin päätän tarinan tähän.
THE VERY HAPPY END
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti